Tasan 20 vuotta sitten tänään olemme menneet naimisiin ja tämän matkan tarkoitus on ollut viettää tämä merkkipäivä jossain muualla kuin kotona. Reissu on ollut aivan ihana ja Pognanan kylän asunnon terassin maisema huikea, mutta minulle oli sattunut yksi virhe asuntoa varatessa. En ollut huomannut sitä, että asunnossa ei ole ollenkaan ilmastointia. Alakerta oli suhteellisen viileä nukkumaan mennessä, mutta sänky oli yläkerrassa ja siellä oli kyllä todella kuuma. Ikkunan sai auki järvelle päin, mutta suoraan asunnon alapuolella menee tie Bellagioon. Lämpötila ulkona oli vielä puolilta öin 26 astetta eli eipä ikkunasta oikein viilennystä tullut. Autojen äänetkin pitivät meidät puolihereillä ja en aamuviiden jälkeen nukkunut enää silmänräpäystäkään, enkä paljoa sitä ennenkään. Niinpä avasin bookingin ja aloin etsimään meille seuraavaksi yöksi hotellia. En aikonut jäädä siihen asuntoon enää toiseksi yöksi, vaikka se oli maksettukin. Kuten jo eilen kerroinkin ei se kyläkään oikein sytyttänyt. Ei muuten saatu ruokaakaan enää illalla. Reima lähti ysin jälkeen hakemaan meille pitsaa kylän toisesta pitseria-baarista, mutta keittiö oli jo kiinni – Italiassa!

Ihme ja kumma, Bellagiosta löytyi aivan rantapromenadilta Hotel Du Lac:sta huone ihan kohtuulliseen hintaan aamupalalla ja varasin sen. Aloimmekin aika ajoissa keräämään kamoja laukkuihin ja valmistamaan hääpäivän aamupalaa, joka oli tarkoitus nauttia asunnon terassilla. Aamuyöstä oli alkanut kauhen kova ukkonen ja koko terassi oli likomärkä sen jäljiltä. Sade onneksi kuitenkin loppui ja pääsimme aamupalalle terassille. Uhkaavia sadepilviä pyöri vuorilla koko ajan ja ajattelin, että meneeköhän tämä hääpäivä ihan pieleen sään suhteen.