Venetsia koettiin tällä erää riittävästi ja oli aika vaihtaa maisemaa. Venetsia oli vetinen lähtöpäivänä, vettä oli tippunut koko yön ja kadut olivat aivan märkänä. Saimme siinä ehkä maistiaisen minkälaista se meno on Venetsiassa veden noustessa. Sinnikkäät aasialaiset päiväretkeläiset ajelivat kuitenkin gondoleilla kaatosateessakin.

Mutta kanaalikaupungista jäi mukava fiilis. Elämys monellakin tapaa ja voisin jopa piipahtaa toistekkin.

Arrivederci Venezia ja Vamos, autostrada vei meidät rivakasti Sirmioneen, tällä kertaa ilman kommelluksia.

Sirmione on pieni niemensiivu ja kaupunki Garda-järven eteläpohjassa. Kapea kaistale täynnä turisteja, huomattiin. Tarkemmin historiaa tutkimatta arvaisin tämän olleen kaiketi tukeva tukikohta jonkun sodan aikaan. Mahdottoman hienot jousitornit, vallihaudat ja muurit oli laitettu.

Todella kaunista ja siistiä Sirmionessa oli joka paikassa, perinteistä pittoreskiä piazzaa löytyi ja muutenkin se oli tunnelmaltaan rento. Oli myös luontoa, rantoja ja muita mahtiloman mausteita, ei ihme että turistit viihtyivät!

Mutta taas tie kutsui, edessä oli napakka tunnin siirtymä seuraavaan kohteeseen, Limone Sul Gardaan. Autoilu täällä on helppoa ja tällä siirtymällä tietkin ovat todella leveitä verrattuna esimerkiksi Amalfin rannikkoon. Tieverkkoon on panostettu ja maisemat palkitsivat.

Illan hämärtyessä ehdimme tutustua vain pikasesti Limoneen mutta ensipuraisu riitti, tämä on ihan mahtava mesta!