Venetsiaa kehutaan maailman romanttisimmaksi kaupungiksi, ainutlaatuiseksi, kuvan kauniiksi paikaksi. Toisaalta turismin kerrotaan pilanneen Venetsian ja talojen mätänevän paikoilleen, kanaalien haisevan. Tulimme tänne eilen Reiman kanssa kahdestaan, tällä kertaa jälkikasvu jäi Suomeen. Venetsiassa on aina paljon turisteja ja erityisesti päiväturistien kerrotaan kansoittavan liiaksikin kuuluisimpien nähtävyyksien ympäristöt niin ettei liikkumaan pääse. Olimme tähän henkisesti valmistautuneita ja myöskin kuumuuteen. Auton mittari näytti moottoritiellä enimmillään 39 astetta ja vaikka lämmöstä ja suorastaan kuumuudesta pidänkin, niin täytyy myöntää, että alkoi kyllä hirvittämään mitä meidän reissusta tulee. Saavuttaessa Venetsiaan lämpötila onneksi kuitenkin laski, toki 35 asteen helle hikoilutti vielä aika hyvin!

Olemme kolmatta kertaa autolla matkassa täällä Italiassa, joten voisi kuvitella, että tietäisimme miten täällä moottoriteillä toimitaaan. Melkein heti kun lähdimme Malpensasta maksoimme tietullia 1,70€. Paikka oli sellainen jossa olimme aiemminkin olleet, osassa porteissa lukee Telepass, osassa Carte ja osassa pystyy maksamaan käteisellä tietullin. Sitten jossain vaiheessa tuli kohta, jossa oli vain kaksi kaistaa avoinna ja niissä luki Telepass, autoja meni edellämme ja ne ajoivat siitä vain läpi, puomit olivat auki. Jotenkin muiden autojen perässä siinä vaan menille ja ajoimme portin läpi. Portissa oli ensin vihreä,valo, joka vaihtui sitten punaiseksi, mutta ennen kuin ehdimme reagoida olimme jo ajaneet läpi ja ihmettelimme että tulikohan nyt tehtyä virhe. Takaisin ei enää päässyt, seuraavat autot tulivat jo takana. Sitten aloimme muistelemaan edellisiä reissujamme, että sehän meni niin että moottoritielle saavuttaessa otetaan ensin sellainen lappu ja sen perusteella sitten maksetaan poistuttaessa motarilta. No, nyt ei ole sitten sitä lappua! Tieltä poistuttaessa selitimme asiaa ja herra kopissaan jotain hymähteli ja kirjoitti sitten meille 65 euron sakon siitä hyvästä kun emme olleet lappua ottaneet! Ei sanonut hintaa, se näkyi näytöllä, tarjosimme 20 euroa, ei pyytänyt kuitenkaan lisää. Antoi jostan syystä meille 40 senttiä rahaa takaisinkin. Emme vielä tiedä pääsimmekö kuitenkin pälkähästä näin. Italiankielinen lappu meillä kuitenkin on jonka mukaan maksettavaa on vielä n. 45€, mutta ei siinä näytä auton rekisterinumeroa olevan.

Ajomatka Malpensasta Venetsiaan kesti yhdellä tauolla 3,5 h. Saimme auton sujuvasti parkkiin, sillä olimme varanneet etukäteen parkkipaikan parkkihallista. Hyppäsimme Vaporettoon eli vedessä liikkuvan bussin kyytiin ja sitten alkoi kamera laulaa. Aivan ihanaa minne ikinä katseensa laittaa!

Moottorivenetakseja ja gondoleja risteili pitkin Grande Canalea. Minne vaan katsoo, niin aina oli kuvaamisen arvoista. Kerrassaan upeaa. Vaporetto alkoi täyttyä ihmisistä ja turisteja tulvi sisään ja ulos joka pysäkillä. Lähtiessä Vaporetto oli tyhjä, joten onnistuimme saamaan hyvät paikat aivan reunalta. En nähnyt enkä kuullut muita turisteja, oli vaan niin kaunista.

Vaporetton kyydissä ajelimme melkein koko Grande Canalen toiseen päähän ja alitimme kuuluisan Rialton sillan.

Majapaikkamme on melkein kuuluisan San Marcon aukion vieressä ja todella kapean kujan varrella. Löysimme onneksi helposti perille omistajan laittamien ohjeiden perusteella ja saimme omistajalta heti hyvät vinkit karttakirjaamme, että minne kannattaisi mennä ja missä kannattaisi syödä. Tämä ei ole hotelli, vaan yksityinen majoituspaikka, jossa on 3 erillistä lukittavaa huonetta kylppäreineen ja yhteinen keittiö. Hinta oli sijaintiin ja korkeaan sesonkiaikaan nähden varsin kohtuullinen 120 €/ yö ja tätä bookingin kautta löytyvää ”Morettino” – nimistä paikkaa voi jo nyt lämpimästi suositella.

Nopea freesaus hotellilla ja sitten tarkemmin kaupunkia tutkimaan. Heti hotellin pikkukujalta tultaessa tulee vastaan kanaali ja erilaiset kapeampien kanaalien maisemat.

Lähdimme vaeltelemaan kohti pohjoista Cannaregion aluetta, sillä olimme saaneet ystäviltämme vinkin, että sieltä löytyisi vähän aidompaa ja paikallisempaa meininkiä kanavan varrelta, joka on täynnä pieniä ravintoloita ja sieltä saisi maukasta aperitivoa. Kapeita kujia ja kanaaleja tuli vastaan joka kulman takana.

Löysimmekin perille rauhallisempaan Venetsiaan. Itse asiassa heti kun on pikkuisenkin kauempana päänähtävyyksistä, niin ihmismäärä vähenee radikaalisti ja on helpompi hengittää. Muutenkin ihmismäärä on ollut ainakin ekana päivänä minun mielestä ihan siedettävä. Minusta Prahan pääkaduilla tungeksi enemmän ihmisiä ja samoin Barcelonassa. Löysimme etsimämme eli kanaalin rantaa pitkin kulkevan Fondamenta della Misericordian.

Täällä meininki oli rauhallista, Aperol Spritz maksoi 2,5-4 euroa ja ostimme pientä naposteltavaa eli aperitivoa. Pöytiä näissä pienissä ravintoloissa on vain muutama ja kanaalin varrella istuskeltiin portailla tai vain seistenkin näyttivät paikalliset nauttivan juomansa. Mekin istuttiin hetki portailla yhdessä paikassa ja kanaalia pitkin meni veneitä. Joku vene nostatti yllättävät isot aallot ja kasteli kengät, varpaat ja reilusti hameenhelmaakin. No, helle kuivatti onneksi muutamassa tunnissa minut. Oli todella kuumaa ja ilma alkoi aivan seistä. Sitten alkoikin kuulua vaimeata jyrinää ja mustia pilviä näytti kertyvän taivaalle. Lähdimme lampsimaan lähemmäs majapaikkaamme ja illan jo pimentyessä päätimme tsekata vielä yhden Venetsian kuuluisimmista paikoista, San Marcon aukion ja kirkon iltavalaistuksessa.

Kävelimme Grand Kanalen varrelle vielä ihmettelemään ukkosta, joka oli kaukana. Taivas oli aivan täynnä salamointia ja tunnelma oli jotenkin odottava. Tuleekohan se tänne.