Heräsin aamulla tasan kello viisi kauheaan räminään. Hotellimme takapihalla joku hakkasi jotain metallista, tai siltä se ainakin kuullosti. Ei tullut uni sitten enää silmään. Olikohan vaikutusta edellisillan pienellä finaalipaikan juhlinnallakin tai kisajännityksellä tyttöjen puolelesta. Kaikin puolin vähän kankeasti kyllä lähti aamu käyntiin. Olimme ajatelleet mennä kasiksi aamupalalle, mutta alakerran huonohko aamupalapaikka aukesikin vasta puoli ysi. Onhan tässä muita kahviloita lähistollä ja menimmekin oikein kivaan kahvilaan viereiselle kadulle ostamaan ja syömään aamupalat ja ehdimme ajoissa kisapaikalle.

Kisakatsomossa piti meikäläisen lähinnä keskittyä omaan hengitykseen tyttöjen suorituksen aikana, aivan kamalasti jännitti ja pelkäsin, että pyörryn vielä. Voi miten ylpeitä olemme tytöistä, viidenneksi paras joukkue Euroopassa, ei huono – sanoisi Jorma Uotinenkin! Oli hieno päivä seurata kisoja ja suomalaiset rohmusivat yhteensä 7 mitalia päivän aikana!

Illalla lähdimme vielä katsomaan onko se Iisakin kirkko valmistunut ja pääseekö pääsisiko katolle maisemia ihastelemaan. Kunhan ensin pääsisi ovesta sisään, vähän vaikea oli avata!

No ei vaiskaan, ostimme liput katolle ja kannatti.

Se yksi asia vielä vaivasi mieltäni – blinit. Löysimme ihan Iisakin kirkon läheltä venäläisen ravintolan ja sieltä sai blinejä. Tai siis… pancake -nimellä niitä myytiin ja lättyjähän me olivat. Eikä edes smetanaa.

Borsch-keitto oli onneksi todella herkullista ja palvelu erinomaista. Ravintolan nimi oli Restaurant Prospekt ja se sijaitsi Malaya Morskaya Ulitsalla. Tarjoilija osasi kerrankin englantia hyvin ja kysyin häneltä niistä blineistä. Ei täällä sellaisia syödä kuulemma ollenkaan. Näitä tavallisia lättyjä vaan. Aha.