Altaalla lekottelun jälkeen oli aika lähteä tutkailemaan lähimaastoa ja päätimme suunnata Mistra Bay Beachille. Google mapsin mukaan sinne pääsisi mukavasti polkua pitkin ja olimmekin nopeasti hiljaistakin hiljaisimmilla hoodeilla. Xemxija on varmaankin varsinaiseen sesonkiaikaan vilkkaampi paikka, mutta nyt kun sesonki on jo loppunut tämä vaikuttaa aika kuolleelta kylältä. Monet ravintolat ovat jo sulkeneet ovensa ja muutenkin on aika hiljaista. Katsoimme, että joku pizzeria olisi kuitenkin olemassa Mistra Bayllä ja koska nälkä kurni jo vatsaa eivätkä ihan lähimmät ravintolat houkuttaneet, niin päätimme lähteä polkua pitkin. Tietä pitkin reitti olisi ollut paljon pidempi ja maastovaihtoehto, palkitsikin upeilla maisemilla ja bongattiin yksi vanha vartiotornikin matkan varrella.

Itse Mistra Bay ei ollut kummoinen ja pizzeria oli kiinni. Onneksi oli juustonaksuja mukana ja syötiin niitä ja istuttiin hetkinen ja ihmeteltiin muutamia karavaanareita, jotka olivat eksyneet myöskin paikalle.

Olimme laskeutuneet polkua pitkin aika pitkän matkan, eikä yhtään huvittanut lähteä kiipeämään samaa reittiä ylöspäin  ja totesimme, että mennään takaisin kämpille tien kautta. Reitti oli kyllä monta kertaa pidempi, mutta tulipa koluttua siinä muutama syrjäkuja ja nähtyä vähän maaseutua.  Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne, eikä oikein meinaa tajuta mistä ne autot oikein tulevat, aina väärältä puolelta!

Seudut ovat vähintäänkin rosoisia, mutta jotenkin näitäkin syrjäkujia on vaan kivempi kävellä, kuin esimerkiksi hienon hotellin hoidettua pihaa. On mielenkiintoista olla keskellä aitoa meininkiä, eikä turisteja varten putsattuja pihoja. Tämäkin pikkuruinen kirkko siinä vaan nökötti, en tiedä oliko hylätty vai ei.

Päätimme lähteä etsimään parempaa rantaa ja läheisessä Melliehan kylässä pitäisi olla hiekkaranta ja samasta kylästä pystyisi ostamaan bussikortit koko porukalle seitsemäksi päiväksi, Explorer card maksaa 21 euroa ja sillä saa ajella niin paljon kuin haluaa Maltalla sekä lähisaarilla Gozolla ja Cominolla. Pääsimmekin vihdoin mereen uimaan ja vesi oli yllättävän lämmintä, paljon lämpimämpää kuin uima-altaan vesi. Illan tullen menimme tutustumaan Melliehan kylään joka oli aika pieni sekin ja keskellä hiljaista kylää seisoi tietenkin kirkko. Kirkossa loppui joku tilaisuus ja sieltä valui pikku hiljaa paikallisia koteihin. Muuten oli aivan hiljaista.