Olen joitakin vuosia sitten netissä törmännyt upeisiin kuviin Plitvicestä ja ihmetellyt miten niin upea paikka voikin olla niin lähellä Suomea ja kuitenkin melko tuntematon. Tänään oli killeriherätys, kuudelta puhelimen kello soi ja alettiin valmistautua pitkään päivään Plitvicen luonnonpuistossa. Plitvice on n. 2,5 tunnin ajomatkan päässä Rijekasta ja Splitistä taitaa kertyä saman verran matkaa. Se on vähän kaukana kaikesta siis. Mietin hetken, että olisiko kannattanut ottaa yhdeksi yöksi majoitus läheltä järviä, mutta tämä on jo kolmas majapaikkamme viikon sisällä ja se tuntui liian vaivalloiselta.

Olimme tutkailleet netistä blogikirjoituksia ja kaikkialla varoiteltiin kauheista määristä turisteja ja että puistossa käveltäisiin aivan ahtaassa  jonossa eikä pysty pysähtymään paljon kuvia ottamaan, kun kaikkien pitää pysähtyä. Ei mahdottomalta kuulosta tuo kuvailtu tilanne, sillä alueella käy näin sesonkiaikaan n. 11.000 turistia päivässä. Sen takia yritimme lähteä ajamaan mahdollisimman pian aamusta sinne, sillä aivan pahin ruuhka ajoittuu kuulemma klo 11-15 välille. Jos olisi oikein aikaisin aamusta perillä, esim. kahdeksalta, kannattaisi kiertää ensin alajärvet, sillä suurin osa isoista turistimassoista suuntaa sinne ja aamusta olisi paras mahdollisuus olla siellä, kun on vähän väljempää. Me oltiin perillä kuitenkin vasta puoli yhdentoista aikaan, sillä kolmisen tuntia siinä matkassa vaan tuhraantui ja olikin hyvä, että olimme jo etukäteen päättäneet valita reitin H, joka meni ensin yläjärville. Olihan siellä porukkaa paljon, mutta ei mitään sen kummempia ruuhkia ja saimme nauttia puroista, vesiputouksista ja uskomattoman kirkkaasta vedestä ihan hyvissä olosuhteissa.

Vesi oli niin kirkasta, että kalat olivat kuin akvaariossa!

Puisto on mielestäni helppokulkuinen, paljon tällaista alla olevassa kuvassa näkyvää  puupolkua, välillä hiekkaa ja kivipolkuja ja loppupäässä mukulakivipolkuakin.  Joka tapauksessa lenkkarit kannattaa laittaa jalkaan. Meidän reitti oli 8 kilometrin pituinen ja ensin mentiin bussilla ylimmälle järvelle eli saimme lasketella koko ajan alaspäin. Paljon tuli porukkaa vastaan ja se olisikin ollut iso urakka kiertää reitti ylämäkeen, sillä lämpötila oli jotain 25 ja 30 välillä. Yksi siirtymä järven yli oli laivalla. Reitteihin kannattaa ehdottomasti tutustua etukäteen ja valita itselle sopivin. Vettä kannattaa ottaa mukaan paljon ja vähän evästäkin. Alueella on ravintoloita ennen sisään menoa ja H-reitin puolivälissä myös, mutta muuten alueelta ei voi ostaa mitään ja alue on suuri.

Tämä H-reitti oli mielestäni siitä hyvä, että se alkaa vaatimattomammista putouksista, jotka nekin tuntuvat alkuun upeilta. Nämäkin kuvat kun otettiin, ei tiedetty mitä upeaa vielä oli edessä.

Kuten tällaista!

Ja tälläistä!

Meillä meni ajoitus aika nappiin, sillä tuhrasimme yläjärvillä ja ruokapaussilla niin paljon aikaa, että kello alkoi olla jo yli kolme kun tulimme alajärville, eikä siellä onneksi enää ollut netin ”lupailemaa” pahaa tungosta. Aivan käsittämättömän upea paikka tämä kyllä on. Kuvat puhukoon puolestaan, ei tätä voi kuvailla ja kuvissahan mikään ei näytä miltään verrattuna millaista tilanteessa oli oikeasti.

 Tämä täytyy kokea itse, matkamakinen suosittelee! Älä missaa tätä paikkaa, jos tulet Kroatiaan! Tämä on myös syy lähteä Kroatiaan.