Vain puolen matkan päässä Rijekasta on Krk:n saari, josta oltiin luettu, että siellä olisi kaunista maisemaa ja kivoja rantoja. Annettiin aamulla teinien nukkua rauhassa kymmeneen ja startattiin meidän pikkuruinen Volkkari Polo vasta yhdeltätoista. Saarelle pääsee siis autolla, hienoa siltaa pitkin ja tie oli jälleen todella hyvä ja liikenne sujuvaa. Kohteena meillä oli Baska Beach! Onhan sen nimiselle rannalle pakko päästä!

Se oli myös, jossain listoilla ”Best beaches in Croatia” netissä. Se on kaukaisin kohta koko saarella ja sinne kesti ajaa noin tunti. Heti sinne saavuttaessa hoksattiin, että ei se nyt meidän unelmaranta tainnut kuitenkaan olla. Kivat maisemat kyllä oli, iso poukama vuorten ympäröimönä, mutta se oli aivan kertakaikkiaan liian täynnä ihmisiä! Baskan kylä on oikein suosittu lomakohde paikallisten keskuudessa. Siellä oli aika iso camping alue ja kylä täynnä apartmentteja turisteille. Jotenkin onnistuttiin saamaan pieni pyyhkeiden mentävä tila itsellemme kaiken keskeltä ja alettiin keskittymään auringon ottoon ja uimiseen.

Tämän piti olla hiekkaranta, mutta ei siellä mitään hiekkaa ollut, paitsi vedessä. Pikkukiviranta oli kyseessä. Ranta oli aivan täynnä ravintoloita ja beach baareja ja siellä olikin mukava välillä istua, vähän varjon alla.

Parkkiaikaa oltiin laitettu kolmisen tuntia ja kun tuli se hetki että parkkiaika on loppumassa, totesimme, että Baska oli nyt niin nähty ja katsellaan joku idyllisempi ranta loppupäivälle Krk:n saareilta. Reima oli bongannut google mapsista ihan sattumalta tänne reittiä katsellessa kivan näköisen poukaman ja kylän nimen, jossa oli taas säästetty vokaaleja – kyseessä oli Vrbnik. Päätettiin lähteä sinne. Vau mikä kylä olikaan kyseessä! Voi vitsi mikä säkä. Aivan ihana pikkuinen kylä vuoren rinteellä. Ei oikein tiedetty missä ranta on ja ajettiin vaan satamaan. Siellä oli tosi pieni ranta ja ajateltiin, että ei varmaan ole ainut eikä se pääranta ja laitettiin google mapsiin Vrbnik beach ja lähdettiin uskollisena seuraamaan google mapsin ohjetta. Aivan kamalan kapealle kujalle googlemaps pyysi ajamaan ja Reima siinä jo sanoikin, että voiko tästä tosiaan ajaa… no, ajettiin ja hetken päästä edessä oli portaat! Sinne portaita pitkin meitä kovasti neuvottiin menemään! Ja oltiin kyllä valittu autoilija reitti! Voi hemmetti! Reima osasi onneksi aika sujuvasti peruuttaa sitä kapeaa kujaa pitkin takaisin, kun me muut välillä varmisteltiin sivuilla. Oli siinä pari tosi tiukkaa paikkaa nimittäin ollut jo etuperinkin. Sitten olikin porukalla jo kova nälkä ja todettiin, että mennään nyt vaan siihen pikkurannalle ainakin syömään eväät. Oltiin nimittäin ostettu edellisiltana wrappeja muuta pikkulounasta mukaan. Eväät maistuivat taivaallisen hyviltä siinä pikkiriikkisellä rannalla!

Eikä ihme, sillä katselimme tätä maisemaa ylös kylään.

Se oli aivan ihana paikka, mutta lapset halusivat lähteä vielä etsimään sitä varsinaista rantaa, sillä tässä oli tosi pieni alue missä voi uida. Lasten piti päästä snorklailemaan ja kaloja ja merisiilejä bongailemaan. Lähdimme samaa tiedä takaisin ja kohti kirkon tornia. Eiköhön sieltä rantakin jostain löytyisi. Löytyi! Ihana ranta, jossa toinen puoli oli rakennettua betonista ja keskellä pikkukivirantaa  ja toinen puoli oli kalliota. Ihmisiä toki sielläkin oli mutta paljon hillitymmin kuin Baska Beachilla.

Kun oltiin tarpeeksi uitu ja otettu aurinkoa yhdelle päivälle lähdimme vielä katselemaan kylää. Matkan varrella oli yksi ravintola, josta näytti olevan hienot maisemat merelle ja kuin ihmeen kaupalla terassilta löytyi meille pöytä ja saatiin syödä todella kauniissa maisemassa. Byt the way, käsittämättämän hyvää pitsaa saatiin. Taisi olla oikein vanha pitseria se paikka. Mr matkamakinen kyllä vähän hönkäili siitä pizza diavoloa syödessään, oli nimittäin sen verran tujut kastikkeet siinä. Tässä ravintola.

Massut pulleina kierreltiin pikkuista kylää. Siellä oli, ainakin kyltin mukaan, maailman kapein katu. Se oli vain noin 40 senttimetriä leveä.

Kirkko oli tietenkin keskellä kylää ja se oli jo 1500-luvulla rakennettu. Koko kylä on ollut muurien suojassa, merirosvoja ja vieraita mahteja vastaan.

Voi että mikä ihana kylä se olikaan. Minä vaan huokailin sen ihanuutta ja lapsia nauratti. Olivat kyllä sitä mieltä, että tänne voisi tulla lomailemaan. Katsoinkin majoitusta tältä saarelta, mutta ne mitä oli jäljellä olivat ainakin ylihintaisia. Varmasti täältä tai jostain muusta kylästä  saisi ihan ok-hintaisen, jos on ajoissa asialla.

Olipa hieno juttu, että päädyttiin vähän vahingossa tänne. Tällaista matkailun pitää olla, pitää olla tilaa pienelle ex-temporeelle ja voi päästä vaikka kuinka kivoihin paikkoihin. Oli pakko lähteä alaspäin parkkipaikalle autolle.

Siellä odottikin parkkisakko! No, mitäs pienistä. Ei oltu huomattu, että oli maksullinen pysäköinti. Minä olin lisäksi jättänyt ikkunan auki. No, ei se mitään haitannut, ei autossa arvotavaroita ollut, mutta silti? Nyt tarkkuutta! Ei siitä suuri tappio tullut, 13 euron sakko, mutta ei harmainta hajua miten se maksetaan. Siihen pitää perehtyä myöhemmin.