Rovinj herätti matkamakisen mukavaan lämpöön ja eilen hankittu lasti ruokatavaroita pieneni aamiaisella sopivasti. Suunnitelmissa oli rundailla ympäri kylää ja imeskellä italialaishenkeä kroatialaiskylästä. Maamerkkinä toimiva kirkko oli tarkoitus katsastaa ensimmäisenä. Eli helteestä huolimatta ylämäkeen!

Matkaoppaan kannustamana menimme sen ehdottamaa reittiä ja jykevä kirkko alkoi näkymään jo aikaisessa vaiheessa. Matkaoppaan mukaan kyseessä on Pyhän Eufemian kirkko, joka on 1700-luvulta ja siinä on Istrian korkein kellotorni, joka on vuosisatojen ajan toiminut alueen kalastajien apuna.  Tornin avulla ennustettiin säätä ja suunnistettiin mereltä kotisatamaan.

Itse kirkko oli ihan tavallinen, joskin merkittävällä paikalla. Meille se tarjosi lisäarvoa kellotornillaan joka tarjosi mehevät näkymät tienoon ylitse. Portaat olivat kyllä aika kamalat ja korkeanpaikankammoiset älköön vaivautuko… puiset kulahtaneet kapulat kapeassa kuilussa, ja vielä aika kova trafiikki molempiin suuntiin!

Maisemat kyllä palkitsivat kivasti kevyen effortin ja hammastenkiristyksen.

Kirkon jälkeen kiertelimme ns täydellisten kujien kautta väljemmille vesille ja etsiydyimme majoittajamme mainostamalle ranta-aluelle.

Hotellityömaa-alueen tuolla puolen, lyhyehkön kävelymatkan päässä oli aivan mahtava rantaparatiisi moninaisine poukamineen ja palveluilla höystettynä.

Oli tarjolla niin marmoripäällysteistä luksuslekottelupaikkaa kuin matkamakiselle kelpaavaa luonnonpoukamaakin.

Kotiin palatessa taivas alkoi nostaamaan myrskyrintamaa ja tarjosi kivoja kuvia, onneksi se ei kuitenkaan  riehunut kuin pari tuntia, illalla oli taas niin pittoreskiä, että!