Terhi: 

Menin päivällä viemään kanoille ruokaa ja McNugget – se ruskea kananen, livahti oven raosta salamannopeasti ulos. Se jäi siihen nokkimaan nurmikkoa muina kanoina ja hain äkkiä Rasmuksen kiinniottopuuhiin. Viime vuodesta viisastuneena tiesin, että kana ei lähde kauas ellei se ala panikoimaan kiinniottotilanteessa. Se todennöklisesti menisi itse takaisin koppiin, mutta eihän ovea voi avata, kun McChicken sieltä lähtisi sitten myöskin ulos! Yritimme pariin otteeseen napata kanaa, mutta sehän on niin älyttömän nopea ja lenteli meidän pihassa ympäriinsä, oman kopin päällä, isojen kivien päällä ja lopulta lähti pihasta tien yli metsään ja lensi tiheään kuuseen. Sinne se jäi nököttämään ja me luovutettiin. Lentokentällekin piti alkaa lähtemään ja pakkaaminen oli vähän kesken sillä siihen hässäkkään kului aikaa. Sinne jäi kana kuusen latvaan ja toiveena oli, että tulisi sieltä itsekseen alas ja takaisin omaan pihaan. Rasmuksen oli tarkoitus houkutellä se leikkimökkiin ruualla. Naapureille asiasta ilmoittelimme face-ryhmässä ja Rasmus meinasi että hän illalla koittaa saada sen kavereiden kanssa kiinni. 

Kana siis jäi karkuteille kun lähdimme matkaan Vaasan kentältä ja tällä kertaa kaksin Reiman kanssa. Lähellä on Praha, tunti Vaasa-Hesa ja kaksi tuntia Helsingistä tänne. Prahan kentältä hypättiin paikallisbussiin, joita tuli siihen alle 10 minuutin välein ja bussi vei lähimmälle metroasemalle. Airport Express junalla oli alunperin tarkoitus keskustaan heilahtaa mutta kun emme kyselyistä huolimatta löytäneet pysäkkiä niin otettiin käyttöön plan B. 

Bussimatkalla saatiin ilmoitus, että naapurit olivat haavin kanssa käyneet kanametsällä ja McNugget oli palautettu omaan koppiinsa. Tuli heti huomattavasti vapautuneempi lomafiilis! Mainioita naapureita meillä kyllä, kiitos!

Ilma oli kuin linnunmaitoa ja keskustassa kävelimme kohti hotellia.  Kaupunki näyttikin heti ensisilmäyksellä just niin kauniilta kun olin kuvitellutkin, vaikka vaan muutama katu siinä ehdittiin nähdä.

Nälkä oli jo kova ja heitettiin vaan laukut hotelille ja lähdettiin syömään. Tiedostettiin, että otettiin ylihintainen ruokapaikka turismin ytimestä Stare Meston eli vanhan kaupungin aukiolta. Mutta siinä oli kiva ottaa ensikosketus Prahaan ja Reima tilasikin heti juomaksi olutmaistelun eli neljää erilaista olutta. Ja kyllä minäkin otin olutta tapojeni vastaisesti ja oli kyllä hyvää. Praha onkin oluenjuojan taivas ja maailmankuulu hyvistä oluista. Minun piti kuitenkin saada myös kuohuvaa, sekin oli paikallista eikä ollenkaan hullumpaa.