Terhi:

Eilen ajateltiin, että lähdetään tänään käymään Positanossa. Aamulla tuntui kuitenkin siltä, että ei jaksa lähteä minnekään. Otetaanpa tänään vaan rennosti omassa kylässä. Mennään rannalle ja huilataan. Rannalle pääsee vain yhtä reittiä, luvassa oli portaita kohti merta. Lähtöpiste heti meidän asunnon kohdalta, tästä:

Portaat vievät ensin alas kohti kylän kirkkoa ja kiermurtelevat kylän läpi kohti merta. Portaita kahdella askeleella, portaita yhdellä askelmalla, kääntyviä portaita, välillä kapeiden teiden ylitys ja lisää portaita. Alas niitä oli helppo mennä, mutta ylöskin on sitten tultava….

Portaita jatkui ja jatkui, mikäs siinä oli niitä alaspäin mennessä, maisemat palkisivat hikisiä turisteja. Alhaalla olevassa kuvassa näkyy vasemmassa reunassa, vastapäätä venerivistöä aivan pikkuinen ranta, siellä oli kohteemme. Tiedossa ei ollut mitä reittiä pitkin pääsisi tuolle isommalle rannalle. Pientä ja idyllistä, sitä haettiin. Alaspäin siis vaan!

Vihdoin perillä! Vesi oli kristallinkirkasta ja lapset viihtyivät tuntikausia vedessä. Takana olevalta kalliolta pystyi hyppimään mereen ja sinnehän niiden oli kivuttava tietenkin. 

Olemattoman pienellä rannalla oli kolme ravintolaa ja kahvila, niiden lisäksi tässä koko kylässä on vain yksi ruokakauppa ja kolme muuta ravintolaa.  Pastaa, jossa oli kolmea laatua simpukoita ja katkarapuja, nam! Se oli parasta mitä olen tällä reissulla syönyt.

Tässä ranta mereltä päin kuvattuna. Ei siihen kovin montaa rantatuolia mahtunut. Aika mahtavalla paikalla muutama asuntokin siinä. Mietittiin siinä, että ei ihan pelkkää maitopurkkia varmaan viitsi kaupasta lähteä hakemaan, jos siellä asuisi. Lähin kauppa on nimittäin tämän meidän asunnon tasalla. Laskettiin portaat takaisin tullessa, niitä oli asuntoon tasan 874! Kyllä täällä reidet ja pakarat paikallisilla kunnossa pysyy. Meikäläisellä meinasi vähän hapottaa ja hellekin teki tehtävänsä, puuh.

Terassilla meitä odotti yllätys, melko muhkea gekko vai lieko jo iguaani. Se hengaili meidän kanssa hetken, kun keitettiin kahvit ja syötiin paikallisisa limoncello-pikkuleipiä. Ne on ylihyviä.  Harmi,  kun niitä ei saa tuotua Suomeen, murskaantuisivat rinkoissa, kun ovat aina pusseissa myynnissä.

Sitruunaa kasvaa täällä kaikkialla, Limoncelloa valmistetaankin täällä Amalfin alueella. Tämä kasvoi jonkun pienessä puutarhassa matkalla rannalle. Varsinaiset viljelmät ovat kuitenkin vuorten rinteillä.

Illallinen maistui erinomaiselta, ehkä johtui osittain tästä maisemasta.