Terhi:

Pompeiji on historiankirjoista tuttu kaupunki. Muistan ainakin lukeneeni siitä, vaikka moni muu tärkeämpi asia on historiankirjoista kokonaan päässyt unohtumaan. Muistelisin, että historiankirjassa olisi ollut kuva kivettyneestä ihmisestä, joka on löytynyt Pompeijista. Pompeiji on toiminut satamakaupunkina jo n. vuodesta 600 eKr ja sen tuhon päivä koitti elokuussa vuonna 79 jKr kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Siihen aikaan ei tiedetty, että Vesuvius on tulivuori tai tulivuorista ylipäätänsä, eivätkä ihmiset ymmärtäneet lähteä ajoissa pakoon. Tuhkapilvi ja hohkakivet peittivät nopeasti kaupungin alleen. Tuhossa kuoli 2000 tai jopa 3000 ihmistä. Purkauksen jälkeen kaupunki unohdettiin yli tuhanneksi vuodeksi. Kaupunki löydettiin v. 1748 ja vuosisatojen kuluessa se on kaivettu kokonaan esiin. Tuhkan alla kaupunki on säilynyt poikkeuksellisen hyvin.

Oli kyllä hämmästyttävää miten paljon siellä oli säilyneitä maalauksia talojen seinissä.

 Käveleskelimme alueella muutaman tunnin ajan ja oli kyllä vaikuttava alue. Siellä oli teattereita, toreja, asuintaloja, kauppapaikkoja, kylpylöitä ja siellä oli nähtävissä selvästi kadut ja niiden varrella olevat rakennukset. Oli tavallisten työläisten asumuksia ja rikkaampien isoja taloja puutarhoineen.

Löytyihän se kivettynyt ihminenkin.

Erikoisia patsaita siellä oli, jossain kohtaa vartaloa oli luukku, josta katsoi ihminen.

Sitten suuntasimme auton nokan kohti vuoristoa ja ajelimme melkoista serpentiinireittiä Amalfin rannikolle,  Conca dei Marinin kylään, jossa meitä odotti loppuloman koti. AirBNB:n kautta on tämäkin asunto. Nyt on tilaa enemmän kuin olisi tarpeen, meille ja lapsille omat makkarit, keittiö ja olohuone. 

Keittiö ei ehkä ihan osunut omaan sisustusmakuun, mutta aika hauska!

Kaiken kruunaa reilunkokoinen terassi aivan upealla maisemalla!

 Talon alakerrassa on ravintoloita ja pikkuinen piazza. Nälkäisinä menimme alakerran pizzeriaan syömään ja se oli aivan pikkuinen. Meistä oltiin kovin kiinnostuneita ja kerroimme asuvamme yläkerran asunnossa. Omistajat, ilmeisesti vanha isäntä ja hänen tyttärensä olivat superystävällisiä. He eivät osanneet montaakaan sanaa englantia, mutta innokaasti siinä juteltiin. He italiaa ja elekieltä ja me englantia. Ehkä puolet ymmärrettiin ja oli tosi kivaa. Aloimme siinä sitten tekemään lähtöä ja talon isäntä totesi, että he tarjoavat meille proseccolasilliset. Aivan uskomatonta ystävällisyyttä! Sitten kävikin nolo juttu, kortti ei käynytkään siinä ravintolassa ja meillä käteinen raha niin vähissä, että jäätiin kymppi velkaa ravintolalle,  voi hitsin hitsi! Mutta no problemos meille vakuutettiin, maksakaa sitten myöhemmin. Conca dei Marinin kylässä ei ole ollenkaan pankkiautomaattia eli ei sitä velkaa voinut saman tien pois hoitaa. Illemmalla ajeltiin kuitenkin Amalfiin, josta löytyi pankkiautomaatti ja saatiin sieltä ostettua aamupalatarvikkeitakin. Ruokakaupat kun olivat tässä kylässä menneet kiinni jo yhdeltä näin sunnuntaina. Amalfissakin varsinaiset ruokakaupat olivat kiinni, mutta pieni kauppa sieltä kuitenkin löytyi, josta saimme tarvittavat ruoat aamua varten. Takaisin kotikylään päästyämme menimme kiireen vilkkaa maksamaan kympin velkamme alakertaan. No problemo, meille taas ystävällisesti vakuutettiin. 

Pompeijissa oli puolipilvistä ja oikein sopiva nähtävyyksien katselukeli, viilein päivä tähän mennessä ”vain”25 astetta. Tänne Amalfille tullessa alkoi aika pian ukkonen ja salamat iskivät melkein koko iltapäivän merelle. Saapa nähdä minkälainen yöstä tulee, jyske mereltä oli ainakin päivällä melkoinen.