Reima:

Tämän perjantain pyhä päiväohjelma piti sisällään kyläreissun ison Papan kotio. Avulias Landlord Paolo oli poliittisen turinoinnin lomassa livauttanut vinkin kätevästä siirtymisestä kämpiltä bussilla paavin porteille Vatikaaniin. Suunnistinkin siis aamusella omalle kotiaukiolle metsästämään munia ja tupakkakauppaa. Tupakkakauppaa siis siitä syystä että se oli ainut paikka mistä sai noita bussilippuja sai ja samalla poimin protskut mukaan. Aamulla lähitorilla kävikin kova kuhina, siellä paloiteltiin possua ja tuotteistettiin tonnikalaa tuoksujen kera.

Aamuisen palan jälkeen etsiydyimme pysäkille parin nunnan sekaan ja totesimme olevamme oikeassa paikassa. Linjuri tulikin pian ja kierteli kurveissa hidastelematta oikeaan paikkaan kukkulan yli ja tyytyväisenä säästyneestä jalkatyöstä hakeuduimme turistien virtaan.

Aukio Pietarin kirkon edessä on toooodella iso, nyt vasta oltiin todellisella isoolla kirkolla.

Ennen varsinaista kirkkokierrosta kapusimme kirkon kupoliin hakemaan yleiskuvaa mestoista. Reitti ylös kulki kapeaa portaikkoa pitkin ja välillä se oli vinhasti vinossakin kupolin muotojen mukaan. Hetkittäisen tasapainoharhan ja vekkulitalo-flashbackin jälkeen oltiin ylhäällä ja näkymät olivatkin aika jumalaiset.

Kupolista näkyi joka suuntaan, ja pitkälle ja kapuamisen vaiva palkittiin vaikka askelmittari oli päivän osalta jo punaisella. 

Seuraavaksi tutkailtiin Pietarin kirkon sisätiloja ja hämmästellä täytyi sitä katolista krumeluuria jota oli julmetun isoon kirkkoon koottu. Taiteentekijöinä oli nimimiehiä mutta matkalaisen ammattitauti -kulttuuriähky- oireili, ei pysty listaamaan. Kivaa toki oli kokoajan😀

Vatikaaniin tutustuminen oli sellainen must-juttu mutta kokonaiseen kulttuurielämykseen olisi vaadittu vielä museokierros ja sikstuksen kappelin kokeminen ja näkeminen. Siihen ei riittänyt ihan puhti eikä rytmiryhmän kollektiivinen innostus. 

Nyt kuitenkin nähtiin ja koettiin kirkon mahti ja valta. Ja saatiin ainakin haju siitä mitä uskonto täällä on ja miten se vaikuttaa normi elämään. Se riittänee tältä erää.

Sitten suunnattiin loppuunkuluneilla kantapäillä vielä käymättömille kaduille. Oli Piazza Popolot ja portaikot näkemättä. Matkalla tutustuttiin kuitenkin kaupungin kisahuumaan kun Italia kohtasi EM-jalkapallossa Zlatanin kätyrit. 

Paolo-isäntä jo varoitteli siitä että kisafiilis voi olla aika kateissa Roomassa mutta kyllä sitä löytyi kun hiukan Del Piero -paita päällä etsi. Loppuhetkien maali oli hauskaa katsottavaa Pantheonin pikkubaareissa. Forza Azzurri!

Harvinaisen hajonneilla jaloilla raahauduimme kotiin, toki vielä trasteveren kujille hetkeksi eksyen. Saimme kuitenkin matkalla tilattua pöydän illalliselle… jos pysytään hereillä niin saadaan ehkä dinneri…