Reima: 

Tänään oli turistitäkyn vuoro. Isolla rahalla rakennetun palmusaaren perälle oli rakennettu hulppea hotelli joka on rakennettu muistuttamaan vastaavan ketjun Bahaman Atlantis Paradise Island -hotellia. Tässä oli pieni itämainen twisti kuitenkin. Ja joo, jumalattoman iso tietenkin. Näkyi mantereelle asti ja oli aika näyttävä jo matkan varrelta.

  
Meidän suuntana oli sen yhteydessä oleva vesipuisto Aquaventure. Se oli siis ainakin maailman kaunein ja korkeimmat laskut yms. Niinkuin täälläpäin kaikki.

Ja pakko sanoa että oli se näyttävä. Hotellin prameista sisätiloista lähtien aina vesipuiston viimeiseen kolkkaan asti oli ihan vimosen päälle. Ja lifeguard-miehiä oli joka kulmalla, ei pääse tolvanat turistit uppoamaan täällä vaikka tahtoisivatkin.

   
 

Laskuja ja liukuja ja jokia ja koskia oli niin monta ja monenmoista että kaikissa ei ehditty seitsemässä tunnissa koluamaan. Maailman jyrkin vesiliukumäki toki koeponnistettiin Rasmuksen kanssa. Se oli sattuvasti nimetty Leap of Faith:ksi. Se meni jonkun hai-altaan läpi mutta silmät täynnä vettä oli paha katsella.

  

  

  

Näki niitä haita ja kaloja vähän rauhallisemmalla kyydillä, joka oli vieressä. Tännekin toki tultiin jyrkän laskun ja puolen minuutin pimeän pätkän jälkeen. Minean mielestä tuntui että on sokea, kun silmät on auki, eikä yhtään mitään näe. Siellä kun ilmapatjan kyydissä kääntyilee, niin ei tajua kuinka päin menossa ja minne päin. 

  

Päivä meni kuin siivillä ja auringon tipahtaessa oli lähdettävä. Tätä voi kyllä suositella lämpimästi. Supersiisti ja viihtyisä paikka ja näkoalatkin on upeat. Palvelu oli myös ensiluokkaista. 

  

Kannattaa tilata liput netistä ja jättää safkat kotiin. Meiltä meni eväät roskikseen tarkastusmiesten toimesta, mutta onneksi aamulla hoksattiin ottaa liput internetistä, siinä säästi aika paljon. Toki menot aina tasaantuu ja ne säästöt paloi kotimatkalla epähuomiossa otetulle luksustaksille. No, olipahan hyvä kyyti.