Terhi: 

Aamulla heräsimme tosi lyhyen yön jälkeen malttamattomina näkemään missä sitä oikein ollaan. Asunnon ikkunoista avautuivat oikein kivat maisemat Dubai Marinaan.

Nälkä oli jo kova ja lähdimmekin heti rantaa kohti etsimään aamupalapaikkaa. Muutaman minuutin päässä tästä asunnolta onkin The Walk, joka on pitkä kävelykatu rannan suuntaisesti. Se on aivan täynnä kahviloita ja ravintoloita ja pilvenpiirtäjien ympäröimä. Jotain outoa saatiin aamupalaksi, lukuunottamatta Mineaaa, joka ymmärsi tilata croissantin. Lähdettiin vielä tsekkaamaan biitsi. Jos ei lasketa ihania Costa Rican sademetsärantoja, niin tämä ranta on kyllä minun mieleen. Urbaani, pilvenpiirtäjien reunustama. Ensimmäisenä meitä vastaan tuli joku perhe kamelin kyydissä! 

Supermarketin etsiskelyssä tuhlaantui jonkun verran aikaa, mutta vihdoin löysimme pienen kaupan, josta saatiin huomiselle aamulle aamupalaa ostettua. Samalla saatiin tuntumaa lähiympäristöön, niskathan  siinä väsyy, kun joutuu korkeuksiin koko ajan katselemaan! 

Sitten olikin jo kova kiire päästä katsomaan minkälainen uima-allas meidän talossa on. Rasmus oli niin energinen, että meni ensin talon 41. kerroksessa olevalle kuntosalille. Me muut menimme nauttimaan auringosta ja relaamaan poolille. Lyhyiden yöunien ja viime viikkojen pitkien työpäivien jälkeen oli ihanaa vaan maata ja nauttia koko iltapäivä. Ei ollut kiirettä minnekään. 

Illan suussa lähdimme tutkimaan tarkemmin Marinan aluetta ja sen kauneus ja suuruus yllätti meidät täysin. Oli todella vähän ihmisiä liikenteessä, kun viiden aikaan lähdimme kävelemään ympäri Marinan kävelyreittiä. Vasta illan tullen ihmisiä tuli enemmän, mutta ei koskaan tungokseen asti. Täällä on aivan käsittämättömän puhdasta ja turvallisen tuntuista. 

Päätimme kokeilla illalliseksi aitoa arabialaista ruokaa. Kolme ruokalajia tuotiin minulle, Reimalle ja Minealle. Rasmus otti grillattuja lihoja ja se taisikin olla paras annos. Ei ihan tarkkaan tiedetty mitä sieltä oli tulossakaan, päätettiin vaan kokeilla. Keitto, salaatti ja pääruoka. Keitoista Minea sai ihan hyvää kermaista kanakeittoa, minä mautonta nuudelikeittoa ja Reiman keitosta ei tiedetty oikein mitä lientä mahtoi olla. ”Salaatti”  tarkoitti minun osalta paahdettua leipää ja hummusta, Reiman kohdalla paahdettua leipää ja jotain epäilyttävää mömmöä. Minealla osui parhaiten kohdalle taas eli hän sai salaattia ja paahdettua leipää. Pääruuaksi minulla oli egyptiläisiä lihapullapötkylöitä, joissa oli ihan hyvä kastike, mutta jotenkin oli vaan liian tulista, eikä erityisen hyvänmakuista. Minea sai vihreätä kanaa, väri johtui jostain mausteesta, jonka maku ei kolahtanut. Reima sai jonkun patatyyppisen keitoksen, jossa oli lihaa, sieniä ja kasviksia, ei vaan ollut hyvää sekään.  No, tulipa kokeiltua! Kaiken kruunasi kauhea paikallinen musiikki, jota alettiin yhtäkkiä huudattaa täysillä! 

Aurinko laskee täällä jo kuudelta. Huonosta ruuasta ja siitä kamalasta mökästä huolimatta oli kiva istuskella siinä ravintolassa ja ihailla pilvenpiirtäjien iltavalaistusta.