Eilen totesimme, että Dubrovnikin kaupungin lähimmät rannat eivät ole kummoisia. Aamulla hypättiinkin paikallisbussiin ja matkasimme noin 15 minuutin matkan Copacabana-rannalle. Se olikin oikein kiva pikkukiviranta, jota vastapäätä oli vuoria ja ihmetykseksemme siitä kapeasta kohtaa meni myös aika reilun kokoisia risteilijöitä. Oli ihanaa relata rannalla eilisen hektisen päivän jälkeen. Babin kuk on kaupunginosan nimi ja siellä olikin enemmän isoja hotelleja ja perinteisempää turistirantakaupungin menoa kuin Dubrovnikin keskustassa. Jos tänne Dubrovnikiin pienten lasten kanssa tulee, niin tämä olisi se oikea paikka, ei portaita. Pakollisia rantahameita ja matkamuistoja ehdimme vielä lähtiessä shoppailemaan.

  
  

Tässä matkan synttärisankarit, Hanna ja Susanna:

 

 

Rannalla löhöilyn ja ihanan lämpimässä meressä uimisen jälkeen suuntasimme Dubrovnikin vanhan kaupungin muureille. Sieltä oli upeat maisemat merelle ja vanhaan kaupunkiin. Ilta oli jo pitkällä ja se oli hyvä, sillä keskipäivällä kaikkien rappusten ja kahden kilometrin muurikävely olisi voinut olla aika tuskainen homma. Alhaalla vuoren rinteellä oli pari kivaa kahvilaa. Sieltä kalliolta hyppi ihmisiä mereen uimaan. On tämä vaan upea kaupunki ja muuri tekee tästä mielestäni erityisen. Uskomatonta ajatella, että vain reilu reilu parikymmentä vuotta taaksepäin ihmiset olleet tykeiltä suojassa näiden muurien sisällä.

  
      
  

Vasta illan jo pimentyessä pääsimme asunnolle ja kaikeessa rauhassa laittauduimme iltaa varten. Onneksi asunnossa on kaksi kylppäriä, muuten ei oltaisi ehditty minnekään! Kyllähän siinä kestää, kun viisi naista laittaa hiuksensa ja meikkaa, siinä on kuulkaa melkoinen lakkapullojen suihke! Ehdimme kuitenkin hetken istuskella omalla terassilla ja juoda kuohuviiniä. Ilta alkoi pimentyä ja kello taisi olla jo kymmenen ennen kuin päästiin vanhaan kaupunkiin syömään. Tilasin taas mustekaloja, tällä kertaa friteerattuja. Aivan älyttömän hyvää oli. Muissa ruuissa kuin seafoodissa ei ole ollut täällä oikein kehumista. On vähän Kanariatyyppistä se muu ruoka, ranskalaiset ja pihvi, ei kastikkeita eikä pahemmin lisukkeitakaan.

Vanhassa kaupungissa oli paljon ihmisiä liikkeellä yöllä. Musiikki soi ja baarit pullistelivat ihmisiä. Ihmettelimme menoa muutaman tunnin ajan, mutta sitten väsymys voitti eikä voimia eikä oikeastaan intoakaan riittänyt yökerhoon asti. Ei me taidetakaan olla enää 25-vuotiaita!