Joskus on vaan huonoa säkää, Rasmus sairastui vatsatautiin juuri syntymäpäiväänsä edeltävänä yönä. Iltapäivään asti olo oli sen verran huono, että hänen oli parasta pysytellä sisätiloissa. Onneksi kyseessä ei ollut tavallista turistitautia kummempi juttu ja apteekin tehojuomat auttoivat pojan aika pirteäksi iltapäivän mittaan ja sankari pääsi rannalle varjoon lepäilemään ja käväisi uimassakin.

Minealla ja Paulinalla sen sijaan oli vauhdikas rantapäivä. Enrico teki parhaansa pysyäkseen menossa mukana. Tytöt tulivat hyvin juttuun ja tässä pelaillaan Paulinan kavereiden ja muiden lasten kanssa. Uinti oli kuitenkin päivän pääjuttu tytöille. Välimeri on todella lämmin, siellä voi olla vaikka kuinka kauan. Ilman lämpötila lähentelee kolmeakymmentä eli hiki on koko ajan.

Illaksi oli varattu pöytä Ravintola Chassaan, jossa söimme taas pastaa ja mereneläviä. Enpä uskoisi, että ne voivat olla niin hyviä. Minusta on tällä reissulla tullut simpukoiden ystävä! Käveleskeltiin pimeän tullen aallonmurtajalla ja lapset leikkivät leikkipuistossa. Laigueglia on tunnelmallinen paikka, pienehkö kylä ja ravintolat, pienet aukiot ja rannan kauppakatu aivan täynnä ihmisiä iltaisin. Paikalliseen tapaan menimme vielä myöhään gelaterioon jätskille. En tiedä montako gelateriota näin pienestä paikasta löytyy, mutta monta. Jäätelö on älyttömän hyvää. Paulina opasti Minean myös jukurttijäätelön saloihin. Jukurttijäätelöön sai valita kahta kastiketta ja kolmea karkkia/strösseliä. Hyvää oli sekin ja sitä lähdettiin hakemaan varta vasten kylän pääkadun toisesta päästä.

    

On ollut mahtavaa olla täällä Ninan ja Giorgion vieraina. Monika ja Reijo ovat olleet täällä myös niin monta kertaa että ovat myös toimineet paikallisoppaina. Ruoan tilaaminen olisi ollut aika hankalaa ilman italiankielentaitoista, sillä menut ovat italiaksi.

Tässä vielä kuva Solarin suvun talosta. Kun katsotte sitä tarkkaan huomaatte, että osa ikkunoista on maalattuja. Joskus aikanaan ikkunoista on kannettu veroa ja niitä on tehty vain vähän, on sitten maalattu ikkunat sellaisiin paikkoihin joihin ne kuuluisivat! Solarin aukio on talon vieressä.

  

 

Laiguegliassa ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja puhuneet meille italiaa, sitä pitäisi varmaan vähän opetella…

  

 

kLaigueglian Kirkko on kaunis ulkoa, mutta upea sisältä. Tänään, kun kävelimme Reiman kanssa hotellille vähän ennen puoletayötä, kirkon ovet olivat vielä auki. Astuimme sisään ja siellä ei ollut ketään. Se oli hiljainen ja mieleenpainuva hetki. 

Goodbye Laigueglia, huomenna aamusta Monacoon.