Terhi:

Nizzan pysähdys oli hätäinen, ehdittiin nähdä mennessämme rantaa, kun tultiin lentokentältä keskustaan ja illalla kävimme kävelykadulla käveleskelmässä ja syömässä. Palaamme kuitenkin Nizzaan kotimatkalla ja meillä on sitten enemmän aikaa tutkailla kaupunkia. Aamulla kello herätti puoli kasilta ja suuntasimme kalliin, mutta huonohkon hotellin aamupalan jälkeen juna-asemalle. Saimme liput Italian Ventimigliaan asti, mutta siellä olisi vaihto ja pitäisi ostaa liput Laiguegliaan. Juna-asemalla oli aivan kauhean ruuhkaista ja ihan oikeasti sulloimme itsemme täpötäyteen junaan. Osa ihmisistä jäi asemalle, kun junaan ei kerta kaikkiaan mahtunut. Jouduttiin eka puoli tuntia seisomaan kuin sillit suolassa sisäänkäynnin lähellä ja kun jotkut ihmiset halusivat ulos niin siinä oli ihmettelemistä, että miten pääsevät. Onneksi meillä ei ole kellään ahtaan paikan kammoa! Itse nojasin jonkun isoon matkalaukkuun ja Minea oli laukun toisella puolella. Ajattelin siinä mielessäni, että jos hätä tulee ja ihmiset alkavat ryntäilemään tai tunkemaan liikaa, niin nostan Minean turvaan sen matkalaukun päälle. Hyvin siinä kuitenkin pärjättiin, hiki virtasi ja ihmeteltiin siinä, että näinkö ollaan koko matka. Monacoon jäi onneksi paljon ihmisiä ja sitten vähän helpotti ja pystyi hengittämään! Saatiin jopa pari istumapaikkaa. Juna oli kuitenkin auttamattomasti myöhässä ja Laigueglian juna oli jo mennyt kun päästiin Ventimigliaan. Sitten vaan jonottamaan kamalan pitkään jonoon lippuja jatkojunaan. Määränpäävaihtoehtona oli myös Alassio, joka on Laigueglian naapurikylä. Sieltä Reiman veli Reijo voisi meidät hakea autolla. Joku asemahenkilökuntaan kuuluva ystävällinen setä kävi lippujonossa kyselemässä minne päin ihmiset ovat menossa ja tuli uudelleen meidän luo ja ohjasi jollekin sivutiskille, josta saimme ostaa liput seuraavaan junaan. Se oli pikajuna Milanoon, joka pysähtyisi Alassiossa. Hienosti meni lopulta tämä homma, päästiin melkein saman tien matkaan! Junissa pelaa onneksi hienosti ilmastointi, ulkolämpötila on ihanan paahtava 28 ja pelkkää aurinkoa taivaan täydeltä. Junassa tätä kirjoittelen, täällä ei ollut enää ruuhkaa, vaan kivasti tilaa ja jopa paikkaliput.

Vengimiglian asemalla oli vähän eri meininki kuin Nizzassa, tilaa on!

Reiman veljen perhe Reijo, Monika ja Walter ja meidän Rasmus majailevat Laiguegliassa, sillä siellä on Monikan siskon eli Ninan miehen eli Giorgion kotitalo. Minea menee myös sinne, mutta tilanpuutteen takia me menemme Reiman kanssa hotelliin. Kivaa päästää taas pieneen italialaiskylään ja todellakin aidosti mukaan italialaiseen meininkiin. Giorgio on jo siellä ja muu perhe tulee sinne lauantaina. Meitä odottaa talolla lounas ja sitten on päästävä jo Välimereen uimaan. Päivä on kuuma!