Bergamoon tutustumiseen jäi ihan kivasti aikaa, sillä saavuimme tänne iltapäivällä kahden jälkeen. Reima oli varannut Bed&Breakfast Bergamo Romantic-nimisen majoituksen. Emäntämme Giulia olikin kysellyt saapumisaikaamme jo eilen ja saavuttuamme ymmärsimme miksi. Tässä ihanan romanttisessa pienessä majatalossa oli vain kolme huonetta ja Giulian pitää itse olla paikalla avaamassa ovi ja toivottamassa vieraat tervetulleksi. Hän oli tavattoman ystävällinen, tilasi meille taksin aamuyöksi, että pääsemme lentokentälle, näytti jääkaapista mistä löydämme aamupalatarvikkeet, lisäksi hedelmiä, karkkia ja kaikenlaista syötävää oli tarjolla koko ajan! Ihan uskomaton palvelu ja tarjoilu, hinta 70€/yö, tätä voi tosiaan suositella tänne saapuville. Oma huone ja kylppäri, tosi siistiä ja viihtyisää, meidän huoneessa sattumalta myös oma parveke. Giulia opasti auliaasti mistä löytyy kaupungin parhaat ruokapaikat ja miten löydämme tiemme vanhaan kaupunkiin. 

 

 

Tässä huoneemme parveke, pikkuinen mutta tyylikäs.

 

Bergamon vanha kaupunki on vuoren rinteellä ja sitä ympäröi korkeat muurit, joiden suojasssa on aikanaan kaupungin asukkaiden ollut turvallista majailla. Kirkkoja oli taas tietenkin vieri vieressä ja löydettiin yksi tämän matkan upeimmista kirkkojen sisätiloista, veti vertoja moneen kertaan Firenzen Duomolle. Vanhan kaupungin siimeksestä löytyi myös upea puisto ja puistosta mahtavat maisemat kaupungin ylle.

  

  

  

  

  

 

Vanhan kaupungin keskuspiazzalla nautittiin proseccoa ja vini rossoa sekä ihania juustoja ja pientä suolaista. Tänäänkin kävi niin, että emme menneet varsinaisesti illalliselle, sillä kävimme vain aperitiivilla monessa paikkaa ja niihin sitten kuuluikin monen moista suolaista pikkusyötävää, eikä sitten enää jaksanutkaan varsinaisesti syödä! Viimeiseksi käytiin ihan meidän B&B:tä vastapäätä olevassa baarissa proseccolla ja siellä oli mahtava autenttinen italialainen meininki. Paikalliset tulivat tapaamaan toisiaan, juttelivat, nauroivat, söivät ja joivat. Se on Italiaa aidoimmilaan ja jälleen kerran se aidoin tunnelma löytyi vähän laitakaupungilta.

  

Matka on ollut aivan mahtava, aina sitä miettii näin loppumatkasta, että miten ihmeessä voi enää tulla näin kivaa matkaa. Aina on kuitenkin tullut :). Onhan tämä kieltämättä ollut vaivatonta liikkua kaksin, ei olla hätäilty ja matkan tekokin on ollut aina matkaa eikä ole kelloon katseltu. Niin se pitää ollakin. Nyt on kuitenkin pakko laittaa kello herättämään varttia vaille neljä, sillä lento on aikainen. Grazie Mille Italia!