Reima:

Olipahan lähtö, virtaa kintaissa dallailtiin Manarolan assalle aikeissa ottaa Pisan torni ojennukseen heti aamusta. Mutta mitä vielä, veturimiesluigit olivat päättäneet työtaistella juuri samana päivänä aiheuttaen ongelmia aikatauluumme. Ei hyvä, parkkimaksu Levantossa oli menossa myös vanhaksi ja pikavoittoja oli luvassa. Käänneltiin kaikki kortit poispääsyä varten veneistä takseihin mutta mikään ei ottanut tulta.

Piruuttain hiippailtiin asemalle ihmettelemään ja lipputäti kertoi jotenkin vekkulisti että voihan niitä jotain junia mennäkkin. Ilmeisesti lakotkin hoidetaan täällä vähän sinnepäin. Haettiin sitten kokeilumielessä kamat säilöstä ja ostettiin liputkin valmiiksi, yhden junan kohdalla kun ei ollut peruutusilmoitusta.

  

Ja perkules, sehän tuli, tunnin myöhässä mutta kuitenkin! Alkoi heti näyttää paremmalta. Päästiin Levantoon. Siellä tuli vettä kuin Esterin sieltä ja se mikä jäi kuivaksi kasteltiin paikallisten autoilijoiden toimesta siirtymätaipaleella. No, Audi lepäsi onneksi onnellisesti juna-asemalla parkissa ja ajoimmekin autostradaa aurinkoon vettä nokkuen.
Tarkemmin sanottuna Pisaan, tuohon huolimattomien pohjatöiden luvattuun kaupunkiin. Löydettiin hyvä parkkis likiltä tornia ja oltiin tonteilla alle tunnissa Levantossa. Pakko ihmetellä asioiden sujuvuutta täällä Italiassa. No, poislukien nuo ajoittaiset veturimiesten köhimiset.

Torni oli hellyttävästi kenossa ja tarjosi kaikelle kansalle hassunhauskan kuvauspaikan. Se oli kyllä hauskinta koko paikassa kun kaikki hakivat tuota legendaarista poussia monenkirjavin tyylein. No me kans!

   
 
Turistit nousivat pylväiden päälle ja yrittivät saada parhaat mahdolliset tornin kaatamis- tai kannattelukuvat.

 
Muuten mesta oli aika perus. Torni oli hienompi kuin ajattelin ja Duomo ympäristöineen oli varsin näyttävää katseltavaa. Ja halpaakin oli. Turistejakin varsin väljästi. Mutta jotenkin Kaltevuus ei kanna. Njah.

   

  

 
Pisaa kierrellessä tultiin joenrantaan jossa valmisteltiin jotain eriskummallista juhlaa. Talojen ikkunapieliin nosteltiin sadoittain sytytettyjä hautakynttiloitä yli viidenkymmenen nosturiauton voimin ja joen keskellä oli lauttoja täynnä ilotulitusvermeitä. Ei vielä ehtinyt googlettamaan mikä juhla oli tulossa mutta pakko kai se on selvittää.

   

 

  

  

 

Syötiin vielä superhyvät gelatot ja jatkettiin matkaa.
Terhi:

Valittiin reitti Firenzeen siten, että saatiin ajella Toscanan läpi, ei autostradaa pitkin tällä kertaa. Loppumatkasta maisemat olivatkin jo upeita, viinitiloja, oliivipuita hedelmäpuita ja hienoja taloja siellä täällä, välillä myös kyliä. 

    

  

Firenzestä oltiin etsitty etukäteen parkkihalli, jonne oli tarkoitus ajaa, mutta päädyttiinkin vastaavan nimiselle plazalle. Siinä sitten ihmeteltiin italian kielisiä kylttejä ja alkoi vaikuttamaan siltä, että pysäköinti olisi sallittua vain Firenzen asukkailta. Tämä vahvistuikin, kun paikallisilta siinä kyseltiin asiasta. Taas saatiin neuvoja ystävällisiltä ja avuliailta italialaisilta. Löydettiin sitten paikallisten neuvojen avulla sinne minne alun perin oltiin yritettykin. Sikakalliiseen parkkihalliin. 

  
Hotelli oli lähellä ja sieltä saatiinkin sitten tietää, että heillä oli sopimus jonkin toisen parkkihallin kanssa ja hinta olisi vähän järkevämpi, 20€/vrk. Päätettiin käydä ensin huoneessa vähän virkistäytymässä ja sitten lähteä siirtämään auto ja tutustumaan kaupunkiin. Hotelli Bodomi oli saanut vähän vaihtelevia arvosteluja netissä, mutta oli todella hyvällä paikalla ja ajateltiin, että satanen/yö omalla kylpyhuoneella on niin edullinen hinta, että pärjätään siellä vaikka ei mitään kovin hääviä ehkä olisikaan odotettavissa. Varattiin aika myöhään hotelli ja hinnat olivat suurimmaksi osaksi 500-1000€/yö! Siis Suomen hotellien tasoon nähden aivan tuikitavallisissa hotelleissa. Satasella sai lähinnä jonkun huoneen ja sitten jaettu vessa/kylppäri muiden asukkaiden kanssa. Tässä olisi kuitenkin oma. No, aika minimaalinen se oli. 

Katsoin ensin vessaan ja totesin, että ei sitä suihkua sitten ollutkaan, kunnes Reima huomasi, että onhan siinä suihku! Olihan siinä, just pytyn ja lavuaarin välissä suihku. Okei, näillä mennään… Kaiken kruunasi vielä viemärin haju, se että paperia ei pönttöön saaanut laittaa vaan sitä varten olisi "special plastic bag", siis pieni muovipussi! Ei edes kannelista roskista, kuten Kreikassaa tapaa olla. Eikä siinä vielä kaikki, kun vessan veti osa vedestä valui lattialle. Bonuksena oli vielä 60-luvun kamala kokolattiamatto huoneessa. 

Vuotavan pöntön takia käytiin kysymässä olisiko voinut vaihtaa huonetta, mutta hotellihan oli kuin ammuttu täyteen. Respan setä tuli kyllä heti oikein ystävällisesti tutkimaan tilannetta ja soitti omistajalle ja kertoi että heit seuraavana päivänä probleema hoidettaisiin. Muuten huone oli ok ja yllärinä oli kiva parveke kadulle päin. Hotellin yleiset tilat olivat myös ihan kivat, sisutettu perinteiseen tyyliin tummilla huonekaluilla. Aamiaishuoneen maisema oli nätti, kaupungin kattojen ylle ja Duomokin näkyi. Olimme kaupungin ytimessä. Vastapäätä oli aivan ihana parveke!
  
   
 
Sitten lähdettiin kaupungille ja odotuksia ei jotenkin ollut. Itse lähinnä pelkäsin sitä, että kaikki ihmishälinä ja suurkaupungin meininki ärsyttää hiljaisen Cinque Terren jälkeen. Kaupunki olikin aivan hurmaava! Minne vaan katsoi, niin kaunista oli joka paikassa. Sivan mahtava lämpötila 27 astetta, vaikka kello oli lähempänä kahdeksaa jo. Silti ei ollut kuuma. Katujen varret täynnä pieniä ravintoloita ja ihmisiä syömässä ja juomassa. Iloinen italiankielinen puheensorina täytti ilman. Duomo oli iltavalaistuksessa upea ja koko korttelin kokoinen kirkkohan siinä on kyseessä. Mentiin ottamaan ens hätiin juomat eräälle pikkuaukiolle, mutta juoman hintaan kuuluikin myös buffet. 7€:lla sitten käytännössä myös syötiin, sillä niin reilusti siinä oli erilaista tarjottavaa ja Pisan pitsa vielä painoi mahassa. Oltiin ajateltu, että tämä on kallis kaupunki, mutta eipä ollut todellakaan. Ravintoloiden hinnat näyttivät olevan samaa luokkaa kuin Cinque Terressä, jos ei lasketa kirkkojen ja kuuluisimpien plazojen reunustoja. Istuskeltiin ja käveltiin kaikessa rauhassa puoleen yöhön asti ja huomenna sitten katsellan varsinaisia nähtävyyksiä. Ihana kaupunki!!