Juna-asemalla oli epäilyttävän hiljaista ja lipunmyyntitäti kertoikin, että junat ovat tänään lakossa klo 9-17. Oltiin just ysin jälkeen siinä asemalla. Ihmeteltiin hetki, että millähän konstilla täältä vuorten välistä päästäisiin pois. Soitettiin saman tien vuokraisännällemme Simonelle, joka kertoi, että busseja ei kulje ollenkaan täältä kylästä ja että ainut mahdollisuus olisi mennä lautalla. Mentiin satamaan katsomaan aikatauluja ja todettiin, että ei päästäisi lautalla Levantoon, mutta Monterossoon kyllä. Ehkä sieltä pääsisi eteenpäin Levantoon jollain konstilla. Lautan lähtöön oli aikaa monta tuntia ja minä kävin sitten vielä kysäisemässä satamassa olevan majatalon respasta, että olisiko taksi mahdollinen. Taksi olisi kyllä mahdollinen, mutta tulisi La Spezian kylästä, joka on 45 minuutin ajomatkan päässä täältä, sitten ajaisi takaisin La Speziaan, joka on ihan eri suunnassa kuin Levanto. Sieltä menisi kuitenkin valtatie Levantoon. Tästä Levantoon on niin huono tie, että taksit eivät sitä suostu ajamaan.  Olisi myös tosi kallista lystiä kuulemma, sanoohan sen jo järkikin, kun ajeltaisiin ympäri maakuntaa taksilla. Ei kuulostanut järkevältä vaihtoehdolta siis. Respan tyyppi kertoi myös, että merenkäynti on tänään liian kova lautoille, eivät pysty rantautumaan Manarolan kallioiseen satamaan. Siis ainut vaihtoehto olisi odotella täällä junalakon loppumista.

Ei voi olla totta! Tästä ei junalla olisi mennyt kuin 15 minuuttia Levantoon, jossa meidän auto on parkissa ja nyt sinne ei päästä mitenkään, eikä minnekään muuallekaan. Muutamat kirosanat siinä kyllä taisi päästä molemmilta, mutta eipä tässä mikään auta. Vietiin laukut säilöön vuokraisännän toimistoon ja tultiin tähän satamaan caffe lattelle ja cappuccinolle. 

Yksi asia jäi eilen tekemättä ja tehdään se sitten tänään. Ei jaksettu lähteä kiipeämään meidän asunnon vastapäiselle vuorenrinteelle. Tehdään se sitten tänään ja asennoidutaan uudestaan Manarolan seesteiseen tunnelmaan. Pisa taitaa jäädä nyt näkemättä, mennään suoraan Firenzeen. TOIVOTTAVASTI junat sitten alkavat kulkemaan klo 17 jälkeen, ettei olla täällä jumissa ilman majapaikaa!

Asiaa tarkemmin mietyttyämme totesimme, että voisihan sitä asiat olla toki ikävämminkin. Mikäs täällä on ihmisen olla. Matkalla on aina varauduttava siihen, että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.