Terhi:

Viimeinen aamu Manarolassa valkeni kuten kaksi aiempaakin, rennosti. Herään kirkonkellojen soitttoon, meren kohinaan, koirien haukuntaan ja kukkojen kiekumiseen. Hoksattiin ekan hikisen yön jälkeen, että voimme jättää yöksi parvekkeen ovet auki, sillä ulkopuolella olevat ritiliköt saa lukkoon eli ilma kulkee, mutta kutsumattomat vieraat eivät pääse sisälle. Olenkin saanut paremmin nukuttua, kun ei ole ollut enää niin kuuma. Seesteinen aamutunnelma ja hiljaiset illat ovat olleet ihan parasta Manarolassa. Päivisin täällä, kuten koko Cinque Terren alueella liikkuu paljon turisteja. Vielä ei ole edes kovin sesonkiaika. Jos joku teistä lukijoista innostuu näihin maisemiin lähtemään, niin suosittelen lämpimästi myös yöpymistä Cinque Terren kylissä. Näistä olisi saanut aivan eri kuvan, jos nämä olisi esim. kiertänyt vain päiväiseltään. Sekin on mahdollista, kun kylät ovat niin pieniä. Kiireetön oleskelu on ollut ihan parasta täällä. Kierrellä ja tutkia sivukujia ihan rauhassa ja piipahtaa välillä gelaterioon jätskille tai baariin oluelle. Ruoka on ollut todella hyvää, tuoretta, raikasta, maukasta. Täällä tarjotaan pääasiassa meren eläviä, esim. kanaa ei ole ollut yhdelläkään ruokalistalla.

Nyt täytyyy alkaa pakkaamaan laukkuja, sillä hyppäämme heti aamusta junaan hakemaan autoa Levantosta ja sitten ajetaan Pisaan tsekkaamaan kalteva torni ja illaksi vielä Firenzeen.