Reima:

Maanantaiaamun alkajaisiksi tehtiin omalle terdelle aamipalakattaus ja imuroitiin aamun ekat säteet arskaa. Eilen oli aika vaihteleva keli mutta nyt oli luvassa taas paistetta yllinkyllin, kunnon eteläkeli.

Ei pidelty turhaa kiirettä vaan käynnisteltiin aamua ihan rauhassa ja päätettiin antaa eilisen patikoinnin jäljiltä jumittaville pohkeille armoa. Suunnitelmana oli siis junailla itsemme ihan laillisesti naapurikylään.

Matka kesti noin minuutin ja kolmekymmentä sekuntia ja olo oli perille päästyä jotenkin nolo, eikö tota nyt voinut kävellä? Joo, olishan sen voinut mutta jalkaisin matkaa olisi tullut melkeen neljä kilsaa ja yksi vuori olisi pitänyt ylittää, kun toi rantareitti nimeltään Via dell Amore ei ollut käytössä. Se menee ihan kallionreunaa pitkin ja matkakin on alle kilometri mutta muutaman vuoden takaiset tulvat olivat ilmeisesti aiheuttaneet maanvyörymiä ja olivat muuttaneet reitin liian vaaralliseksi. Damn!

 

No mutta Riomaggioren kylä oli kiva! Pittoreski siinä missä nuo muutkin mutta jotenkin eloisampi ja vilkkaampi. Pikku putiikkeja oli enemmän mutta edelleenkään ne eivät tuoneet turistirysä fiilinkiä. Kaikki oli taiten esillä, aseteltu niinsanotusti vimosenpäälle. Ei bikinityttöpyyhkeitä tai uimarenkaita heineken-aurinkovarjon alla.

   

  

  

 Jotenkin tämä alkoi vetämään vertoja jopa Manarolalle, satama-alue oli viihtyisä, tiivis ja näyttävä, talot taas ihan päällekkäin ja sivukujat legendaarisen ohuita ja kiemuraisia.

  

Mutta se aww-efekti jäi tulematta. Valokuvamaisemistakin voi tulla näköjään ähky ja loppujen lopuksi se on vain vaihtelu kun virkistää. 

  

Mentiinkin sitten takaisin Manarolaan kämpille focaccia baarin kautta ja alettiin nauttia ihan vaan lomasta. Sairaan kivaa tämäkin. Arska oli kuuma ja Birra Moretti kylmä, toimiva yhdistelmä.

Illemmalla varmaan kiipeillään vastarinteen viinitarhoihin napsimaan kuvia. Ehkä napsitaan pari lasia viiniäkin.