Terhi:

Huonosti nukutun ja hikisen yön jälkeen aamu lähti kuitenkin ihan hyvin käyntiin pikkukahvilan englantilaisella aamiaisella ja Caffe Lattella. Lähdimme junalla tutkailemaan viereisiä Cinque Terren kyliä. Kyliä on alueen nimen mukaisesti viisi: Monterosso, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Näistä Monterosso on kaikista suurin ja mietimmekin ensin yöpymistä siellä, sillä siellä oli Bed & Breakfeasteja ja hotelleja aika paljon. Sen kuitenkin sanottiin olevan eniten muita Välimeren kaupunkeja muistuttava, eikä niin idyllinen kuin nämä muut. Tämä voitiinkin vahvistaa, kun aamupäivällä sinne saavuimme. Autoja meni rantakadulla, eikä tunnelma ollut ollenkaan niin seesteinen kuin Manarolassa. Kaunista toki oli sielläkin, mutta ei niin ihmeellistä. Sieltä löytyy myös reilun kokoinen hiekkaranta rantatuoleineen eli jos sitä haluaa lomallaan painottaa niin toki ihan ok vaihtoehto. 

  

 

Hyppäsimme seuraavaan junaan takaisinpäin ja Vernazza olikin sitten jo näkemisen arvoinen paikka. Tätä täältä tultiin hakemaan, rosoista pikkukaupunkia pikkukujineen. Tuoksut, äänet, tunnelma. Kaikki oli siellä kohdallaan.

   

 

   
 

Lounaaksi haettiin oluet, pitsaa ja foccaccia-leipää ja ne nautittiin satamassa. Voi että oli hyvää! Minä en juo koskaan Suomessa olutta, mutta jostain syystä se maistuu ulkomailla. Ei ole siideriä tai lonkeroa saatavilla täällä päin. Ja Birra Moretti on muutenkin Kummisetien juomaa.

  
Vernazzasta lähdimme patikoimaan 3,5 km pituista rantareittiä vuoren päällä sijaitsevaan Cornigliaan. Puolet matkasta oli pelkkää nousua, luonnonkivistä tehtyjä portaita tai nousevaa polkua. Kyllä se pikkuisen pisti puuskuttamaan ja nosti hien pintaan, vaikka taivas olikin pilvessä. Olihan se nytkin yli 25 astetta. Täydessä auringonpaisteessa lämpötila olisi lähennellyt kolmeakymmentä ja siinä olisi ollut kyllä jo tekemistä. Maisemat olivat mahtavat ja palkitsivat hikiset kävelijät. 

  
Hiki huuhtoutui kuitenkin puolivälin jälkeen, kun kunnon sadekuuro yllätti ja kasteli meidät  läpikotaisin. Alamäki olikin sitten aika liukas. Ei oltu ihan vimpan päälle varustauduttu vaelteluun, mutta perille päästiin vähän liukkaissa tennareissakin. Corniglia oli myös aivan valloittava paikkaa, sieltä taisi löytyä vieläkin kapeampia kujia kuin muista näkemistämme kylistä. Siellä oli myös lisää portaita noustavaksi! 

  
Matkustimme eilen Rapallosta tänne Manarolaan vahingossa pummilla. Ostimme liput, mutta emme hoksanneet leimata niitä asemalla. Siellä oli ruuhkaa, eikä nähty mitään leimauslaitteita eikä ehkä oikein tullut mieleenkään. Monesti metroihin ja juniin ei edes pääse menemään leimaamatta, kun on portit. No, kukaan ei niiden lippujen leimaamisen perään kyselly ja käytettiin ne liput tänään aamulla, kun menimme Monterossaan ja samoilla lipuilla päästiin vielä Vernazzaankin, kun emme olleet yli tuntia Monterossassa. Sitten oli tarkoitus ostaa junaliput Cornigliasta takaisin Manarolaan ja oltaisiin ostettukin, mutta juna oli siinä laiturilla ja todettiin, että hypätään nyt vaan kyytiin. Yksi pysäkin väli. Ei siinä ajassa mitään tarkastajaa ehdi tulla, eikä meiltä oltu aikaisemmilla matkoilla kysytty kertaakaan lippuja. No, hypättiin kyytiin ilman lippuja. Tarkastaja tulikin sitten heti meidän perässä junaan ja alkoi kyselemään lippuja! Esitettiin siinä tyhmää turistia ja esitettiin aamulla leimattua junalippua, mutta ei mennyt läpi. Maksettiin sitten 52€:n sakko. Ei siinä muu auttanut! Tyhmyydestä sakotetaan, niinhän sitä sanotaan. Meidän selitys meni ehkä kuitenkin osittain läpi, kun ei kuitenkaan jouduttu maksamaan 52€/lärvi, kuten olisi kulunut. Tappioita tulee näköjään aina näillä reissuilla…