Reima:

Aamupala oli kääpiöille tarkoitetun suihkun ja 60-luvun sängyn jälkeen mukava yllätys. Palvelu oli henkilökohtaista ja aamupala runsaan maittava. La Piazzetta oli kyllä nyt nähty.

Roudattiin laukut Audiin ja mentiin julkisilla Santa Margaritan kautta Portofinoon. Matka oli lyhyt mutta silti piti vaihtaa dösää välillä, tosin se antoi varkain mahdollisuuden tutustua tähän ’välikyläänkin’. Eikä mikään turha mesta ollenkaan, tyylikäs ja siisti lähiö kaikenkaikkiaan.

  

No päästiin sitten määränpäähän ja olin kuullut että Portofino on kallis mesta jossa julkimot ja delfiinit hengaa ja veneet on citarin kokoisia. Ei se nyt ihan niin ökyä ollut, perus seittemän euron bisset ja paatitkin oli vaan k-supermarket kaliberia. Nyt ei ollu toki sesonki. 

   

  

  

Mutta kliinisen siisti, älyttömän kaunis ja hyvinhoidettu mesta. Olisko ollut hiukan särmätön…  Ei nähty George Clooneyä eikä Leevin serkkuja missään joten mentiin etsimään sopivaa paattia takasin Rapalloon.

   

 

Terhi: 

Paluumatka tultiin lautalla ja se tosiaan kannatti. Sieltä näki hienon rantaviivan ja matka oli tarpeeksi lyhyt meikäläiselle, joka en oikein veneen kyydistä välitä. Upean vehreää täällä on ja vuorista, taloja on rakennettu sinne tänne vuorten rinteille kylien väliin. Sitten koittikin taas huvittava hetki kun tilasimme lounasta Rapallossa. Vanhempi italialaissetä yritti meille italian ja saksan sekoituksella selittää mitä 12€:n lounaaseen kuuluu. Ei siitä oikein selvää tullut, muuta kuin että jotain pastaa ainakin olisi tulossa, sitten joku toinen ruokalaji ja viiniä ja vettä. Ihan sama, sitä otetaan mitä tulee! Ruoka oli todella hyvää, simpukkapastaa ja jotain oikein valkosipulista parmesan-pastaa. Sitten tuli joku lihapötkylä, perunoita ja kasviksia ja jotain juustoa ihanalla tomaattikastikkeella. Vaihtelimme annoksia keskenämme eikä ihan kaikkea saatu syötyäkään. 

  

Hyppäsimme sitten autoon ja ajelimme Levantoon, jonne jätettiin taas auto parkkiin. Siitä matka jatkui Cinque Terren alueelle junalla, sillä kaikki viisi pientä kylää joissa kolme päivää vietämme ovat niin pieniä, että näihin eivät saa tulla paikallisetkaan autolla. Kylien ulkopuolellakin on parkkitilaa hintsusti. Kaikki ovat vuorten keskellä laaksoissa meren rannalla ja talot on rakennettu jyrkkien vuorten rinteille. Manarolasta olemme vuokranneet airbnb:n kautta asunnon ja soittelimme heti kylään saavuttuamme vuokranantajalle. Hän ei heti vastannut, mutta löysimme etukäteen saamiemme ohjeiden perusteella hänen toimistolleen. Alhaalla luki, että vieraat, soittakaa tähän numeroon. Jäin siihen sitten odottelemaan, kun Reima lähti katselemaan ympärille, että missähän se varsinainen asunto on. Pian kuuluikin Theri Theri!! Katselin ympärilleni, että minuako tässä huudetaan ja siellähän joku nuorimies huhuili meikäläistä ikkunasta paljain ylävartaloin toisesta kerroksesta ja kertoi, että tulee pian. Oli just suihkussa! Okei :)!  Sitten käveltiin lyhyt matka asunnolle ja Simone kantoikin ystävällisesti minun laukun ylös vuorenrinteelle.  Täällä saamme nyt kolme päivää asustaa tosi kivassa asunnossa. Terassin takia tämä otettiin, eikä turhaan!