Reima:

Aamuseiskalta lähdettiin uuteen seikkailuun, nyt hieman ohuemmalla kokoonpanolla. Kotiin jääviä varamiehiä olivat tällä kertaa Morris (niinkuin aina), kanat (ei munia, ei palkintoa) sekä lapset. Ensi kertaa sitten vuoden 2004 Budapestin synttärimatkan, lähdettiin Terhin kanssa kahdestaan reissun päälle ja tällä kertaa juhlan aiheena oli neljännesvuosisadan kestänyt yhteinen matka.

25-vuotta on pitkä aika ja sitähän pitää juhlia vähintään viikon reissulla, kohteena tällä kertaa Italia, sen eri muodoissa. Tilkkutäkkiä etäisesti muistuttavasta matkasuunnitelmasta koitetaan parsia asiallinen ja rentouttava reissu. Ihan kaikkea ei olla suunniteltukaan, koitetaan elää ainakin hiukan hetkessä. Sen verran ollaan kuitenkin etukäteen huolehdittu että saadaan katto pään päälle joka yöksi ja sehän antaakin jo sopivat raamit retkelle.

Lento Mansesta Milanoon meni kuin siivillä ja kohta seisoskeltiin Aviksen autonvaraustiskin kyljessä ja odoteltiin pirssiä. Kuumuus löi lärviin mutta hiki ei haitannut. Täti antoikin avaimet uudenkarheaan Audiin ja pääsiin kokeilemaan autostradan vauhtia. Viistoista kilsaa ajettu A1 olisi ehkä vaatinut sisäänajon mutta en sitä sille suonut. Brrrm!