Terhi:

Joka matkalla sattuu jotain kommelluksia ja niin tälläkin. Menetykset olivat onneksi kuitenkin vain rahallisia, eikä kenellekään meistä sattunut mitään. Ensimmäinen moka tuli metrolippuja ostettaessa. Arvioimme, että käytämme yhteensä n. 50 matkaa ja ostimmekin automaatista sellaisen lipun heti ensimmäisenä päivänä. Saman tien selvisi, että se olikin yhden henkilön lippu, eikä sitä voinut käyttää peräkkäin samalla asemalla, vaikka sellaista kepulikonstia siinä yritimmekin. Ostimme sitten lisää lippuja 10 matkan paketeissa ja käyttämättä jäi 40 matkaa siitä yhden hengen lipusta. Tappiota noin 40 euroa.

Kotimatkalle lähtiessä istuskelimme bussiaseman vieressä ravintolassa ja bussin lähtöön oli vielä 20 minuuttia aikaa. Yhtäkkiä tuli mieleen, että missäs ne meidän bussiliput onkaan. Edestakainen matka Gironan lentokentältä Barcelonaan oli maksanut 25 € yhdeltä hengeltä. Ainut muistikuva mikä minulla oli lipuista oli, että ne olivat ehkä jääneet Reimalle, enkä ollut laittanut niitä passipussiin, mikä olisi ollut looginen paikka. Reima kaiveli reppunsa, minä käänsin käsilaukun ympäri, tutkin varmuuden vuoksi kaikki passipussin sivulokerotkin, mutta eipä vaan löytynyt lippuja mistään. Yhtäkkiä bussin lähtöön olikin aikaa enää kymmenen minuuttia ja tilaamamme tapakset tuotiin vasta pöytään. Olimme niitä siinä aika kauan jo odotelleetkin. Ei auttanut muu kuin lähteä juoksemaan bussiaseman yläkertaan lasten kanssa ostamaan uudet liput ja Reima jäi maksamaan tilauksen. Batatas Bravas ja Manchego-juustot jäivät pöytään syömättöminä. Mitä nyt Reima oli muutaman tulikuuman perunan suuhunsa heittänyt lähtiessään!

Bussiasema oli aika suuri, eikä Sagalesin lipputiskiä meinannut löytyä millään. Viimeisenähän se siellä oli, vähän jonoakin oli. Justiinsa kerettiin ostaa liput ja Reima piti bussia, ettei lähde vielä. Itse asiassa ei edes myöhästytty. Tappiota 80 €. Lentokentällä ne alkuperäiset liput sitten putosivat Reiman passin välistä, ei vaan siinä hädässä niitä löydetty. Minun mielestä Reima oli pitänyt liput ja oli laittanut ne ”varmaan paikkaan” passinsa väliin ja myöhemmin laittanut passin muiden passien kanssa samaan paikkaan eli passipussiin. Aina pitäisi itse huolehtia kaikesta 🙂 !! Kumma kyllä emme saaneet tästä kuitenkaan mitään sanaharkkaa aikaiseksi, sillä kummallakaan ei ollut varmaa muistikuvaa lippujen kohtalosta.

Mahtava matka on ollut ja paljon jäi vielä näkemättä tuosta upeasta kaupungista. Yleensä olemme olleet kaupunkilomalla pidennetyn viikonlopun, paitsi New Yorkissa viikon. Paljon nähtiin ja ehdittiin käydä joka päivä uimassakin. Viimeisenä päivänä taidettiin olla pisimpään liikenteessä. Lähdettiin puoli kymmeneltä ja oltiin kämpillä vasta puoliltaöin. Ei voi kuin ihmetellä miten lapset jaksoivat mukisematta senkin päivän. Tässä vielä muutama otos matkan varrelta:

Nämä kyltit hämmensivät turisteja. Käytävällä Mont Juic vuoren linnakkeelle. Siitä pystyi vain kävelemään, nuoli vasemmalle, oikealle kielletty suunta, mutta toisaalta kävelymerkki oikealle, hmmm… 🙂 Nämäkin Mont Juicilta:
Gaudin Park Guell: Plaza de Catalynia Aina ulkomailla täytyy äimistellä miten paljon vaivaa ja rahaa on mennyt kirkkoihin.

Thank you and goodbye Barcelona!