Reima:

Lämpöä ei puuttunut keskiviikkoaamustakaan ja jotenkin tuntui etteivät suomen paria astetta kovemmat lämpötilat edes harmita. Illat ja yöt oltiin kuitenkin vaasaa voiton puolella lämpötiloissa ja soijaa pukkaa ihan aamusta iltaan.

Lähtö tänä torstai aamuna oli rento ja päämäärätön. Havaitsimme sen olevan melko huono yhdistelmä lasten kanssa matkustaessa ja ylimääräistä hammastenkiristelyä oli ilmassa. Pitää olla selvät sävelet heti aamusta lähtien.

Hetken kesti päästä vauhtiin mutta hiljalleen voitonkaaren ja tunnelmallisten kujien katveessa kaikki saivat leppeän turistimoodin päälle. Ja myös jätski auttaa hätätilanteissa. Ja Cava:)

Pyörimme historiaa tulvivilla kaduilla, kurkistimme komeisiin kirkkoihin ja pieniin putiikkeihin. Kuumat kujat Barcelonan vanhalla puolella ovat vekkulin oloisia. Näitä toki on muuallakin mutta jotenkin turistitörinästä huolimatta näissä on sellainen omanlaisensa tunnelma. Sellainen puhtoinen. Saattaa toki johtua niistä partseilta roikkuvista pyykeistä. Tai Cavasta 🙂

Sitten mentiin ottamaan löysin rantein rannalle. Olihan loma. Siellä oli satatuhatta samallatavalla ajattelevaa mutta silti sekaan sovittiin. Ranskis nimeltä Cidric työnsi varpaat melkein suuhun mutta lopulta päädyimme ottamaan punnerruskisaa sen kanssa. Terhin kanssa otettiin Cavaa 🙂

Rentoilua siis koko päivä, illemmalla tutustuttiin hieman myös naapuruston ravintoloihin ja kauppoihin. Ja maisteltiin vähän Cavaa 🙂