Reima:

Eeppinen retkemme on ehtoopuolella ja kotikulmat häämöttää. Suuremmitta kommelluksitta ollaan selvitty, matkatavarat kulkivat samaa reittiä mennentullen ja aikataulutkin pettivät vasta VR:n toimesta. ihan vaan vartin mutta silti jotenkin huvitavaa silti. Matkan jännittävimmät hetketkin koettiin vasta äsken Tikkurilan asemalla, kun siinä joku juoppo-huumehörhötyyppi häiritsi kaikkia matkustajia tasapuolisesti. Siinä oli jannulla heti semmoinen pahansuopa klangi kun taas nuo sen costarican-serkut olivat huomattavan paljon rennompaa sakkia.

No mitä jäi käteen? Ainakin matkakuume. Pieniä siemeniä on jo istutettu ja uusia kohteita on mietinnässä. Tosin pitää saada ensin kassa kuntoon. Ja nuo lapset ovat näköjään jo melkoisia maailmanmatkaajia. Pitkät lennot istuivat vierekkäin meidän takana ja Rasmus tilaili ruuat ja juomat molemmille rutiinilla englanniksi. Tosi hyvin ovat muutenkin jaksaneet koko matkan ajan, mitään nurinoita ei ole kuulunut, vaikka välilä pitkää pinnaa on tarvittu ja ollaan oltu väsyneitäkin.

Hieman kyllä tuntuu ahdistavalta ajatus arkeen siirtymisestä kun ollaan perheenä saatu reissussa olla yhdessä niin tiiviisti. Kohta sinkoillaan sinne tänne ja sovitellaan aikatauluja urakalla. Ja nähdään ehkä vilaukselta, plääh.

Toisaalta nämä Costa Rica-kokemukset ja mukavat mustijäljet tekevät jaksamisesta hieman helpompaa. Oli hyvä loma.