Terhi:

Reima, Rasmus, Minea ja Vesku lähtivät torstaina aamusta zipline-ajelulle. Ymmärrätte miksi minä en siellä ollut, kun kerron mistä on kyse. Valjaat kytketään vaijeriin korkealla viidakon yllä ja sitten vaijeria pitkin liuutaan seuraavalle puuhun rakennetulle tasanteelle ja siitä sitten jatketaan samaa touhua pari tuntia. Tämä zipline oli seudun turvallisin, sillä siinä oli kaksi vaijeria, jos toinen katkeaa, niin jää vielä toinen. Kyllä siellä oli tosi hyvin muutenkin turvallisuusasiat hallussa. Kaksi työntekijää, Diego ja Oscar olivat olleet porukan mukana, toinen meni edellä, hiljensi ennen perille tuloa ja toinen laittoi menemään. Siellä se meidän Mineakin oli vaan viilettänyt tukka hulmuten ja kivaa oli ollut. Rasmuksen ja Reiman osalta minulla ei epäilyksiä ollutkaan, tiesin että tykkäävät takuulla. Muutama liuku oli ollut niin pitkä, että Minean ja Rasmuksen paino ei olisi riittänyt liukumaan perille asti ja silloin työntekijät olivat menneet heidän kanssaan, että tulee painoa riittävästi. Siellä oli pitänyt myös laskeutua vaijerin varassa alas puusta eli vaakatasoon nojata ja sitten siitä laskeutua. Huh, huh, ei mun juttu! Kuvia saadaan tästä hommasta vasta parin päivän päästä, siellä ei omia kameroita voinut olla mukana.

Minä ja Ansku suunnistettiin rannalle ja nautittiin auringosta ja Tyynen valtameren tyrskyistä. Itse asiassa oli niin kuuma, että oltiin melkein koko ajan varjon alla. Se onkin erikoista minulta, ikinä en ole auringosta pois pysynyt, jos se vaan paistaa. Täällä se on niin polttava, että keskipäivän aikaan on parasta pysytellä varjon puolella. Siinä tuli heti aamusta tarjoilijapoika kysymään saisiko leideille olla jotain drinksua ja mehän aloitettiin aamu pina coladalla ja niitä kuluikin siinä muutama, kun palvelu tuntui pelaavan. Hinnat nousivat jostain syystä ensimmäisten drinkkien jälkeen (ihme hommaa, drinkkilistaa korjailtiin pienillä teipeillä) mutta me tingattiin aamuhintaan kaikki ja kaiken huippu oli, kun Ansku tilasi lounaan kanssa oluen, niin kysyttiin ’What would you pay for it?’ Juomarahasta poika oli ihmeissään, eihän sitä nyt kavereiden tarvitse maksaa!

Iltapäivällä lekoteltiin taas altaalla ja tehtiin sangriaa, sitten olikin jo kiire syömään, että ehdittäisiin nähdä auringonlasku. Aurinko laskee täällä jo kuudelta ja tosi nopeasti, nousee aamulla kuudelta. Eletään aivan auringon mukaan, mennään aikaisin nukkumaan. Monesti ollaan jo koko porukka unten mailla yhdeksän aikaan ja herätään kuuden aikaan.

Illalla kun tultiin syömästä nähtiin aivan läheltä laiskiainen, raukka meni pitkin puhelinlinjaa. Ovat kyllä veikeitä elukoita ja niin mahdottoman hitaita, ei ihme että nimi on suomeksi laiskiainen. Pihassa meitä ilahdutti tänään todella iso iguaani, nimettiin se Irmaksi. Katseli aidan päältä pitkään meidän uintitouhuja. Gekkoja on sisällä ja ulkona, niihin ei kukaan oikein enää edes kiinnitä mitään huomiota. Muuten talo on sisältä ötökkävapaa, ihan uskomatonta. Ilmeisesti Antonio myrkyttää täällä. Kolibreja käy imemässä nestettä pihan kukista ja pelikaaneja ollaan nähty useita rannalla. Pihassa on hiiviskellyt myös opossumi. Luonto täällä on niin moninainen ja lähellä. Nämä,kuvat ovat meidän omasta pihasta. Banaanit eivät taida ehtiä kypsyä.