Terhi:

Olimme varanneet auton Europcarilta, varausmaksu oli maksettu ja nouto oli klo 10.00 lentokentältä. Eilen aamulla Reima alkoi sitten soittamaan Europcarille, että saisimmeko auton aikaisemmin aamulla. Sieltä sitten ystävällisesti kerrottiin, että ei me saada autoa ollenkaan! Hienoa! Heillä oli pari autoa pajalla korjattavana, jotain autoa ei oltu palautettu. No, sillehän ei mitään voi, jos näin on käynyt, mutta olisivat voineet meille siitä ilmoittaa. Hotellia vastapäätä oli pari autonvuokrausliikettä ja ajateltiin, että eiköhän niistä meille auto löyty, tila-auto sen kuitenkin pitää olla. Kaksi tavallista autoa ei ole hyvä, sillä Ansku ja Vesku jäävät meidän lähdön jälkeen vielä pariksi viikoksi Puerto Viejoon eivätkä siellä tarvitse autoa. Lisäksi on hankalaa matkustaa kahdella autolla, kun täytyy tarkkailla, että olemme samalla tiellä emmekä eksy toisistamme ja täällä on kyllä todennäköisesti ihan vaan liikenteessäkin tarpeeksi tarkkailtavaa.

Kysyttiin hotellin respasta autonvuokrausfirmoista ja ystävällinen respan täti oli huolestuneen näköinen ja sanoi, että nyt on sesonkiaika ja autoja on erittäin vaikea nyt saada. Saman tien hän alkoi parilla puhelimella kauhean soittorumban lähialueen autonvuokrausfirmoihin. Monesta ei löytynyt yhtäkään ja sitten kävi säkä. Aivan hotellia vastapäätä löyty yksi! Hinta oli kova, mutta ei auta, nyt on high season. Menimme heti sinne mutta pian kävikin ilmi, että sekin auto oli korjattavana, mutta saisimme sen seuraavana päivänä. Voisimme lähteä kahdella pikkuautolla ja he tuovat sen seuraavana päivänä Manuel Antonioon. Miehet jäivät tekemään paperitöitä ja me naiset ja Rasmus päätimme lähteä uudelleen aamupalalle hotellille. Olimme syöneet ensimmäisen aamupalan kuudelta ja totesimme, että eiköhän mennä syömään lisää! Kello oli varmaan yhdeksän. Niissä paperitöissä tuntui kestävän kun kolmesta autosta piti tehdä paperit.

Hotellille mennessämme respan täti heti kysyi että saitteko auton ja kerroimme että saamme sen, mutta nyt ensin kaksi autoa. Hän ilmoitti, että yhdestä autonvuokrausfirmasta oli soitettu takaisin ja sieltä saisi tila-auton kello kahdelta ja on 600 taalaa halvempi kuin naapurifirman auto. Tiedettin, että lähtiessämme paperityöt olivat jo pitkällä ja vuokrauspaperit oli jo allekirjoitettu. Soitimme sitten kuitenkin äkkiä Reimalle ja miehet tarkistivat äkkiä että voivat vielä peruuttaa kaupat ja se onnistui. Niinpä respan täti ilmoitti sille uudelle firmalle, että tuovat auton hotellille, otetaankin se. Melkoista säätöä siis oli meidän aamu ja sinne naapurivuokrausfirmaan ei ole kuulemma enää menemistä, oli sen verran ärtynyttä naamaa näyttänyt se poika joka asiaa siellä melkein tunnin hoiti. Hyvä säkä meillä oli ja onni vaan jatkui. Kun nautimme toista aamiaista niin respan täti tuli ilmoittamaan, että auto onkin jo puolen tunnin päästä hotellilla.

Auto oli parhaat päivänsä nähnyt Suzuki, mutta eipä valinnanvaraa ollut. Safe rent a car-nimisen firman kaveri oli asiallinen ja paperihommat sujuivat nopeasti. Auton katolla oli kattoteline ja siihen saimme pussin, ilman sellaista eivät matkatavarat olisi mitenkään mahtuneet mukaan. Lähdimme ajamaan kohti Manuel Antoniota varmaan puoli yhdentoista aikaan ja kuskina oli Vesku. Oli mielenkintoista nähdä ensimmäistä kertaa Costa Ricaa, upeita vuoria ja maisemia, ensin kuivempaa ja rannikkoa kohti ajettaessa aina vaan vehreämpää. Paikallisten talot ovat usein kirkkaaksi maalattuja, mintunvihreän ja turkoosin sekoitusta. Hauskoja, vähän hökkelimäisiä. Tienvarsilla myydään hedelmiä isoissa kojuissa ja reggae soi. Pysähdyimme ostamaan juomaa yhdestä kojusta. Siinä paikassa oli ensimmäisen kerran todella kuuma! Kuumuus aivan löi päälle kun autosta astui ulos ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.

Olimme ajaneet puolisen tuntia kun tulimme ensimmäiselle tietullille. Yhtäkkiä auto sammui, ei virtaa ollenkaan, mitään ei tapahdu kun Vesku yrittää startata autoa! Koimme siinä kauhun hetkiä pitkät 4-5 minuuttia ja yhtäkkiä auto starttasi. Sen jälkeen vikaa ei enää tullut ja ajelimme suht hiljaisia teitä pitkin upeaan Manuel Antonioon. Oli sopivasti sunnuntai ja sen takia hiljaisemmat tiet. Se sopi meille turisteille.