Terhi:

Olemme vuokranneet kokonaisen talon Manuel Antoniosta ja se näytti todella kivalta kuvissa. Paikan päällä oli kyllä vielä hienompaa, todella paljon tilaa, kolme makkaria ja isot oleskelutilat ja aivan ihana takapiha, jossa on oma uima-allas. Talonmies asuu samassa pihapiirissä pikku talossaan ja esitteli meille talon, ystävällinen kaveri, puhuu vaan espanjaa, mutta elekielellä on hänen kanssaan hyvin selvitty. Piha on kokonaan aidattu ja talo siten turvallinen. Jos pihan portti on auki, niin silloin Antonio istuskelee siinä portilla ja pelaa korttia kavereiden kanssa.

Kun saavuimme tänne, niin äkkiä vaan kaikille uikkarit päälle ja pulahdettin altaalle. Sitä hetkeä oli odotettu, olimme oikeasti perillä ja saimme vihdoin rentoutua! Talo on hyvällä paikalla, rantaan n. 10 min kävelymatka ja ravintoloita ja MA:n pääkatu heti kulman takana. Naapurustossa on paikallisia taloja ja olemmekin keskellä aitoa costaricalaista elämää täällä. Emme meinanneet millään viitsiä lähteä mihinkään altaalta, mutta ruokaa oli saatava. Menimme aivan lähellä sijaitsevaan ravintolaan vähän ennen auringonlaskua ja näköala oli päätä huimaava.

Ruoka oli kerrassaan maistuvaa ja sitä tilattiin aivan liikaa. Minea nukahti ruokapöytään, kuten hänellä tapana on reissussa :). Saatiin kuitenkin hereille, että päästiin takaisin talolle ja nautimme vielä hetken sademetsän äänistä, äänekkäistä kaskaiden sirityksistä ja ihmettelimme illan lämpöä omalla terassilla. Tuntui, että lämpötila ei paljoakaan laskenut illalla, pelkässä hellemekossa hikoili. Tropiikin ilta, sekin on nyt koettu ensimmäistä kertaa. Nukahdin kovaan sateen ropinaan, sadekuuro tuli tyhjästä.