Reima:

Hypättiin VR:n kyyttiin kohti costariikkaa. Matkan alkamisajankohtaa ei oltu mietitty riittävän tarkkaan vaan se meni pahasti päällekkäin FIN – SWE olympiavälierän kanssa. Joutuisa GPRS – tiedonvälitystekniikka yritti pysyä videostriimin tahdissa mutta jo about Laihian mettissä tuli hankaluuksia. Loppuratkaisua ei livenä nähty mutta lopputuloksesta päätellen se oli ehkä parempi näin. Pronssia sitten.

Juna on kyllä leppoisa tapa matkustaa vaikka pientä tavaroiden kantamista ja muuta säätöä onkin jonnin verran enämpi kuin omalla autolla matkustellessa. Rentoa ja vaivatonta. Aika hyvin täällä sietää hiihtolomaliikenteen hässäkkää, eikä olla vielä myöhästelty pätkääkään.

Illalla pitäis vielä saada unen päästä kiinni Sinin ja Markon luona ja tuo Terhin polvikaan ei ole sataprosenttisessa lyönnissä, joten pientä stressitekijää kehittelee jo nyt.

Aamulla on kyllä aikainen herätys kun netti check-in ei mennyt ihan niinkuin strömsössä, näillä näkymin vain Terhi pääsisi perille asti ja me muut jäätäis Panamaan. Pitää mennä virkailijan kanssa hieman viilaamaan noita heti aamusta. KLM:n asiakaspalvelun tyhjentävä vastaus pikku probleemaan oli vain että ”i’m sorry, we can’t help you”

Täältä tähän.